On outoa, kun näyttelijät esittävät todellisia ihmisiä. Vielä oudompaa, kun heidät muistaa, ja oudointa, kun he ovat vielä joukossamme. Miten kuvailla tilannetta, kun joku näyttelee elävää ja kaikkialla läsnä olevaa hahmoa? Miten kuvailla tilannetta, kun joku päättää esittää Donald Trumpia? Ilmeisesti heidät on vain unohdettava.
– Minulla oli hyvin vahvoja tunteita, kun luin käsikirjoituksen. Sitten poistin kaikki siinä mainitut nimet, ja sen tahran poistuttua näin kaiken hieman tarkemmin, kertoo Sebastian Stan. – Yhtäkkiä se oli tarina ihmisestä, joka aloittaa tietyllä tavalla, kehittää hyvin tarkkoja ideoita ja unelmia, pelkoja, epävarmuuksia ja perheongelmia, ja sitten tapahtuu jotain. Kyseinen mies kadottaa itsensä.
Tätä kirjoittaessani The Apprentice pyörii teattereissa – ja kohta sinne tulee myös Stanin A Different Man, jota hän rakastaa. Marraskuun vaalit ovat vielä mysteeri. Mutta Episodissakin käsittelemämme Cannesin ensi-illan jälkeen Stan tekee edelleen Trump-kiertuettaan. Nyt kohtaamme Sveitsissä. Hänen tilanteensa on outo: ihmiset eivät kysy hänen roolistaan, he kysyvät Trumpista. Oikeasta tyypistä, joka käsittämättömistä syistä saattaa pian olla taas vallan kahvassa. Ja Stan vastaa.
– Trumpin tapauksessa tarve valtaan ja kontrolliin on niin syvä, että se peittoaa kaikki muut. Puhumme ihmisestä, joka on päättänyt, että: ”Kenelläkään ei enää ikinä tule olemaan enemmän valtaa kuin minulla.” Voiko sellainen ihminen tehdä oikeita päätöksiä? Jos kutsuu itseään vapaan maailman johtajaksi, meillä pitäisi olla oikeus kyseenalaistaa se.
Toinen ongelma: kun näyttelee oikeaa ihmistä, pitäisi kuulemma näyttää tältä. Muistan edelleen ensimmäiset upeat kuvat Kristen Stewartista Dianana, Ana de Armasista Monroena ja hurjan tarinan Jim Carreyn muuttumisesta Andy Kaufmaniksi. Mutta Trump on kaikkialla koko ajan. Häntä ei voi unohtaa hetkeksikään.
– Vietin unettomia öitä, koska en fyysisesti näyttänyt häneltä, se oli aina ongelma. Kaikki hokivat: ”Et näytä häneltä.” Häntä on nähty niin paljon, että valitsin ”vähemmän on enemmän” -lähestymistavan. Teimme silti proteesitestejä kuvausten alkaessa, eikä se näyttänyt häneltä lainkaan. Olimme kaikki huolissamme.
Lue myös: Donald Trumpista kertovan elokuvan ikärajaa nostettiin Suomessa
Stan kutsui apuun hänen ja erityisesti Lili Jamesin uskomattomasta muodonmuutoksesta Pam & Tommyssa vastanneen tiimin. Mutta sitten nousi toinen pulma. Kun kohde on edelleen erittäin elävä, voiko tehdä ja esittää ihan mitä vain? Vaikka ei olisi nähnyt elokuvaa, on varmaan kuullut, että The Apprenticessa Trump raiskaa silloisen vaimonsa. Kohistu kohtaus oli viemässä tekijät lakitupaan. Toistaiseksi kaikki on hyvin – heidän kannaltaan.
– On tunnistettava omat tunteensa ja oltava hyvin ahkera, tiukka ja rehellinen. Mitkä tunteet auttavat ja mitkä haittaavat? Haitallisista on luovuttava tarinan hyväksi, Stan toteaa.
Mikä jälleen tuntuu toteavan, että The Apprenticen kaltaisia elokuvia pitäisi lähestyä fiktiona.
– On kiinnostavaa, kun Ali puhuu kohtauksesta, koska hän ihmettelee kohua. Joskus hyvät ihmiset tekevät kamalia asioita ja kamalat ihmiset tekevät hyvältä vaikuttavia asioita, hän lisää ohjaaja Ali Abbasiin viitaten.
– Ivanan todistusta avioeron aikaan ei voi jättää huomiotta, kun hän kuvaili sitä graafisesti. Sitten hän veti sanansa takaisin. Käsikirjoittajan on päätettävä mikä on lähempänä totuutta ja ehkä valan alla puhuminen on sitä. Tarinaa ei voinut kertoa ilman sitä osaa heidän suhteestaan ja tästä hahmosta.
Tai sitten et kerro. Hitto vie. Pökerryttää kuunnella Stania ennen hyvin pelottavia vaaleja, joista meidän kaikkien on välitettävä varsinkin sodan raivotessa kulman takana. Mikä on totta, mikä ei, mikä dokumentoitua, mikä puhdasta fiktiota? Vastaus voi olla hyvin simppeli: Kukaan ei tiedä, vähiten näyttelijäparat, joiden pitäisi yhtäkkiä osata lukea Trumpin ajatuksia. Ja Roy Cohnin, varjojen lähettilään, joka oletetusti loi tuntemamme Trumpin.
– Tapasin Jeremy Strongin vähän ennen kuvauksia. Minä yritin lihoa ja hän laihtua. Hän sanoi: ”Haluatko syödä jotain?” ”Joo, burgerin ranskalaisilla.” Hän vastasi: ”Minä otan cocktailin”, johon reagoin: ”Minä en juo, hän ei juo.” Hän vastasi: ”Niin mutta elokuvassa hän juo minun kanssani.”
Kuvittelen heitä yhdessä kuvittelemassa olevansa kyseisiä ihmisiä, ymmärtävänsä edes hetken niin hämmentäviä asioita.
Bruno Ganz, joka näytteli Hitleriä Perikadossa, sanoi tehneensä sen ”tuhotakseen pahan koskemattoman ikonin”. En ole varma tekeekö Stan niin, mutta jos Trump taas voittaa, joillakin ihmisillä on hänelle taatusti kysymyksiä. Ja Stan todennäköisesti vastaa.
Marta Bałaga
Kirjoittaja on FIPRESCIn ja European Film Academyn jäsen, tekee yhteistyötä Varietyn ja Cineuropan kanssa ja avustaa säännöllisesti Episodia. Hän on istunut monessa juryssa, mm. Venetsian elokuvajuhlien Kansainvälisellä kriitikkoviikolla. Tällä palstalla hän kuvailee outoja kohtaamisia elokuvan maailmassa.