Hobitti laajenee trilogiaksi: rahastusta vai fanien palvelua

Taru sormusten herrasta -elokuvien ja Peter Jacksonin fanit saivat kuulla tämän viikon alussa, että tuleva J.R.R. Tolkien -filmatisointi Hobitti laajenee trilogiaksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla vain yksi elokuva, sitten kaksi, ja nyt lopulta kolme.

Hobitti-elokuvan tuotanto on sisältänyt monia mutkia, ja ohjaajakin on ehtinyt vaihtua. Jacksonin piti ensin toimia vain tuottajana ja käsikirjoittajana. Ohjaajaksi valittiin toinen fantasiaelokuvien velho Guillermo Del Toro, joka kuitenkin jättäytyi projektista, ja Jackson otti ohjausvastuun takaisin itselleen.

Nyt kun Jackson on saanut filmaukset päätökseen, on sitten odotettavissa toinen iso muutos, kun elokuvia tehdäänkin peräti kolme. Jackson tiedotti asiasta itse Facebookissa.

Laajeneminen trilogiaksi on ollut monien fanien mielestä hieno uutinen. Mutta onko syytä hurrata? Jos miettii vähänkin tarkemmin, niin epäilyttää onko Hobitti-kirjassa riittävästi materiaalia elokuvatrilogiaksi.

Kirjassa on vain reilut 300 sivua eli vähemmän kuin yhdessäkään Taru sormusten herrasta -elokuvan osassa. Joista siis tehtiin siis vain yksi elokuva per kirja.

Jackson osaa kertoa valkokankaalla laajoja tarinoita. King Kongin uusintafilmatisointikin oli alkuperäistä reilusti pitempi ja toimi silti vetävästi. Mutta väistämättä tulee mieleen, että nyt halutaan muutakin kuin vain kertoa tarina perusteellisesti.

Hobitti-elokuvissa halutaan tiettävästi laajentaa alkuperäistä tarinaa luomalla yhteyksiä Taru sormusten herrasta -trilogiaan. Mutta onko se fanien palvelua vai halutaanko vain ympätä mukaan tuttuja hahmoja ja houkutella katsojia riskittömällä tavalla.

Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogia on yksi kaikkien aikojen menestyskonsepteja. Olisi siis aika luonnollista, että tuotantoyhtiö haluaa Hobitista samanlaisen rahasammon. Sivuseikaksi tuntuu jäävän, että materiaalia ei ole yhtä paljon.

Kirjojen filmatisointien venyttäminen ei ole mikään uusi asia. Vastikään Harry Potter -kirjojen viimeinen osa jaettiin kahdeksi elokuvaksi. Myös kirjasarjojen Twilight ja Nälkäpeli filmatisoinneissa viimeinen kirja jaetaan kahteen elokuvaan. Yleinen tuotantoyhtiön perustelu on se, että viimeisen kirjan tarina voidaan kertoa kunnolla, jos sille annetaan enemmän tilaa. Tarkoitus on palvella faneja.

Perustelu kuulostaa ylevältä, mutta miksi tarinaa aletaan kertoa perusteellisemmin vasta sitten kun kirjasarjassa päästään viimeiseen osaan? Syy on tietysti raha. Lypsävää lehmää ei haluta tappaa.

Uusien menestyskonseptien löytäminen on elokuvamaailmassa vaikeaa ja riskialtista. Siitä on surullisena esimerkkinä esimerkiksi tuore John Carter -elokuva, josta olisi voinut tulla tuottoisa elokuvasarja. Klassisia fantasiakirjojakin oli kokonainen rivi vain odottamassa filmatisointia.

Disney-yhtiö vain ei hoksannut, että aikoinaan nuorten keskuudessa suosittu John Carter ei ole enää kovinkaan tunnettu hahmo nuorten elokuvankatsojien keskuudessa siinä missä Taru sormusten herrasta -kirjat ovat kelvanneet kaikille sukupolville. Marsin sankarista ei tullut uutta Taru sormusten herrasta -filmatisointia eikä Pixar-animaattori Andrew Stanton ole Peter Jackson.

Hobitti-trilogiassa voi tietysti käydä myös hyvin: Peter Jackson tekee kolme hienoa elokuvaa, jotka lisäksi tuottavat satoja miljoonia. Fanit saavat elokuvalipun hinnalle vastinetta ja tuottajat nauravat matkalla pankkiin.

Huonoimmassa tapauksessa Hobitti pitkitetään kuoliaaksi, elokuvayleisö hylkää Jacksonin visiot eikä kukaan ole tyytyväinen.

Kävi miten kävi, elokuvayleisö päättää onko Hobitti hyvä vai huono. Jos Tolkien-filmatisoinnit muuttuvat rahastukseksi, äänestä jaloillasi. Päätä itse, lähdetkö matkalle elokuvateatteriin ja takaisin.

Jussi Huhtala

Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö.