Miten tuotetaan maailmanlaajuisia menestyselokuvia?
Tavallaan vastaus on helppo. Tekemällä jatko-osia.
Jos katsoo vuoden 2013 eniten tuottaneita elokuvia maailmalla, niin seitsemän kymmenestä on tunnetun elokuvasarjan jatko-osa.
Kymmenen tuottoisinta elokuvaa vuonna 2013 olivat Iron Man 3, Itse ilkimys 2, Nälkäpeli: Vihan liekit, Hobitti 2, Fast & Furious 6, Monsterit-yliopisto, Frozen, Gravity, Man of Steel ja Croodit.
Vain Frozen, Gravity ja Croodit eivät perustu johonkin aiemmin tunnettuun hahmoon tai tarinaan. Koko perheen digianimaatiot Frozen ja Croodit eivät välttämättä ole kovin suuria yllättäjiä listalla, mutta kahdeksanneksi sijoittunut Gravity on.
Gravityn kaltaisten menestystarinoiden synnyttäminen on todella vaikeaa. Draamaa ja avaruusseikkailua yhdistelevä Alfonso Cuarónin ohjaustyö on tuottanut maailman elokuvateattereissa yli 500 miljoonaa dollaria, mitä harva etukäteen olisi arvannut.
Gravity onkin niitä elokuvia, joista Hollywoodin studiopomot ja tuottajat käyttävät ilmaisua nonrecurring phenomenon, kertaluonteinen ilmiö.
Aiheesta jo 1980-luvulla kirjoittanut Hollywood-käsikirjoittaja William Goldman kuvaa ilmiötä sellaiseksi, joka saa tuottajat ja studiopomot hämilleen. Kirjassaan Adventures in the Screen Trade (1983) Goldman otti esimerkiksi sellaiset elokuvat kuten vaikkapa Kultalampi ja Palveluksessanne Miss Daisy, jotka vastoin odotuksia keräävät jättipotteja lippukassoilla ja voittavat Oscareita.
Kertaluonteiseen ilmiöön liittyy yleensä se, että elokuva vetää teattereihin myös vanhemmat katsojat. Ne ovat elokuvia, joista ei tule jatko-osia eikä niiden konseptia kopioida. Ne ovat niin outoja ja yllättäviä tapauksia, että olisi liian suuri riski yrittää tehdä samaa uudestaan.
Syvempi merkitys tälle on Goldmanin mukaan se, että kun studiopomo käyttää tällaista ilmaisua, hän haluaa hätistää kysyjän sanomalla ”mene pois, tämä on kertaluonteinen ilmiö, ei niitä mietitä sen enempää”.
Joku voi ajatella, että Gravityn menestys oli selvä juttu. Nähtiinhän sen pääosassa Sandra Bullock ja George Clooney, kaksi suurta tähteä. Lisäksi Cuarón on arvostettu ja kaupallista menestystäkin saavuttanut tekijä.
Kaksi suurta tähteä ei kuitenkaan takaa menestystä. Bullock on voittanut Oscarin elokuvasta Elämä pelissä, mutta hän on tehnyt myös monia floppeja. Oscarin lisäksi samana vuonna Bullock sai vuoden huonoimmalle näyttelijälle jaettavan Razzie-palkinnon elokuvasta All About Steve, eikä Hollywood-hurmuri Bradley Cooperista ollut apua vastanäyttelijänä.
Monet Clooneyn elokuvistakin ovat olleet pettymyksiä taloudellisesti. Kun Clooney puettiin avaruuspukuun elokuvassa Solaris, lopputulos ei kiinnostanut ketään, vaikka elokuva perustui tieteisklassikkoon ja ohjauksesta vastasi Oscar-palkittu Steven Soderbergh. Sama kaksikko oli edellisenä vuonna tehnyt menestyselokuvan Ocean’s Eleven, mutta Solaris floppasi pahasti.
Gravityn ohjaaja Cuarón on maineikas ohjaaja mutta kaikkea muuta kuin tae suurista lipputuloista. Vain yksi Cuarónin elokuva ennen Gravitya on ollut taloudellinen suurmenestys. Sekin oli valmiiseen menestyskonseptiin kuuluva Harry Potter ja Azkabanin vanki, ja siitä on lähes kymmenen vuotta.
Mihin näillä perusteluilla pyrin? Uskon että Gravityn taloudellinen menestys ei perustu pelkästään siihen, että siinä näyttelee kaksi isoa tähteä ja ohjaaja on arvostettu ja lahjakas tekijä. Gravity on yksinkertaisesti poikkeuksellisen hyvä elokuva, joita syntyy todella harvoin, vaikka kaikki menestyksen ainekset olisivatkin paperilla kasassa. Gravity on kertaluonteinen ilmiö. Ehkä hyvä, että sellaisia ei voi kopioida.
Jussi Huhtala
Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö. Seuraa Twitterissä: @JussiHuhta1a