Muistokirjoitus: Sean Connery 1930–2020 – Skottinäyttelijä oli paljon muutakin kuin James Bond

Näyttelijälegenda nukkui pois 31. lokakuuta.

Näyttelijä Sean Conneryn kuolemasta kerrottiin lauantaina. Skottinäyttelijä oli kuollessaan 90-vuotias. Hän kuoli kotonaan Bahamasaarilla rauhallisesti nukkuessaan.

Connery tunnetaan etenkin valkokankaan ensimmäisenä – ja monien äänestysten mukaan myös parhaana – James Bondina. Hän esitti 007-agenttia seitsemässä Bond-elokuvassa.

Connery oli kuitenkin paljon muutakin kuin 007-agentti. Hän ei jäänyt roolin vangiksi vaan pystyi Bond-elokuvat jätettyään rakentamaan uransa uudelleen. Uran kruunu tuli vuosia Bond-elokuvien jälkeen, kun hän 57-vuotiaana voitti Oscar-palkinnon.

Conneryn tausta oli hyvin kaukana James Bondin suihkuseurapiireistä ja hienoista ravintoloista. Hän syntyi työläisperheeseen Edinburghissa vuonna 1930. Isä oli tehdastyöläinen ja äiti siivooja. Connery lopetti koulun 13-vuotiaana ja työskenteli muun muassa maitoauton kuljettajana ja muurarina.

Ennen näyttelijäksi ryhtymistään Connery oli lupaava urheilija. Hän pelasi jalkapalloa ja menestyi kehonrakentajana. Connery oli 23-vuotias, kun hänelle tarjottiin paikkaa jalkapalloammattilaisena Manchester Unitedissa, mutta siinä vaiheessa hän oli jo päättänyt keskittyä näyttelemiseen.

Connery näytteli 1950-luvulla erilaisissa teatteriprojekteissa ja alkoi saada vähitellen rooleja myös televisiosta ja elokuvista. Läpimurto tuli, kun hän sai roolin James Bondina, vaikka hahmon luoja Ian Fleming ei aluksi pitänytkään häntä sopivana.

Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).

Jo ensimmäinen Bond-tuotanto Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962) oli menestys, ja lisää elokuvia alettiin tehdä tiuhaan tahtiin. Välissä hän näytteli muun muassa Alfred Hitchcokin elokuvassa Marnie – vaarallisella tiellä (1964).

Kun viides Bond-tuotanto Elät vain kahdesti ilmestyi vuonna 1967, Connery päätti jättää hahmon taakseen.

Seuraavassa Bond-elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969) pääosaa esitti George Lazenby, mutta suuri yleisö ja elokuvan tuottajat halusivat Conneryn takaisin. Connery suostuteltiin jättisummalla näyttelemään 007-agenttia elokuvassa Timantit ovat ikuisia (1971), jonka piti olla se vihoviimeinen kerta. Sen jälkeen hän oli vapaa tekemään aivan toisenlaisia rooleja.

Conneryn 1970-luvun muistettavimpia elokuvia on John Hustonin ohjaama Seikkailujen sankarit (1975), jossa hän näytteli ystävänsä Michael Cainen kanssa. Vuonna 1976 Connery esitti ikääntynyttä Robin Hoodia elokuvassa Robin ja Marian. John Boormanin ohjaama tieteiselokuva Zardoz (1974) on kasvanut sittemmin kulttihitiksi.

Zardoz (1974).

Vuonna 1983 ilmestyneessä elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti Connery palasi vielä kerran 007-agentiksi. Se oli erikoinen tapaus, sillä samana vuonna nähtiin myös 007-tuotanto Octopussy, jossa näytteli Conneryn seuraaja Roger Moore. Älä kieltäydy kahdesti on niin sanottu epävirallinen Bond-elokuva, sillä se ei ole elokuvasarjan oikeudet omistavan Eon-yhtiön tuotantoa.

Vuonna 1986 Connery teki yhden arvostetuimmista rooleistaan. Umberto Econ Ruusun nimi -bestsellerin filmatisointi ei menestynyt Yhdysvalloissa, mutta siitä tuli valtavan suosittu muualla maailmassa ja etenkin Euroopassa. Vielä enemmän kehuja tuli Brian De Palman gangsterielokuvasta Lahjomattomat (1987). Rooli irlantilaispoliisina toi hänelle sivuosa-Oscarin. 1980-luvun lopun ikonisiin rooleihin voi laskea myös esiintymisen Indiana Jonesin isänä elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.

1990-luku oli Conneryn uralla epätasainen. Onnistumisiin voi laskea ainakin sukellusvenetrillerin Punaisen lokakuun metsästys (1990) ja viihteellisen jännärin Ansa viritetty (1999).

Vuoden 2000 draama Elämän edessä sai hyviä arvosteluja, mutta kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt supersankariseikkailu Herrasmiesliiga oli kaupallinen floppi, jonka tuotanto oli riitaisa. Herrasmiesliiga oli Connerylle niin ikävä kokemus, että hän päätti lopettaa elokuvien teon kokonaan.

Connery teki vain pari pientä ääniroolia, ja hän vahvisti siirtyvänsä eläkkeelle 75-vuotiaana kesäkuussa 2006. Edes Indiana Jonesin isän rooliin palaaminen ei enää kiinnostanut, vaan Connery sanoi jatkavansa mieluummin eläkepäiviä.

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989).

Connery ei piitannut Hollywoodin humusta. Hän viihtyi kodeissaan Espanjassa ja Bahamasaarilla ja pelasi vapaa-aikanaan mielellään golfia. Vaikka hän asuikin verotussyistä ulkomailla, hän ei koskaan unohtanut skottilaisia juuriaan. Jo nuorena miehenä hän teetti tatuoinnin, jossa lukee Scotland Forever. Connery tuki Skotlannin itsenäisyyttä tavoittelevaa puoluetta ja lupasi palata kotiseudulleen, kun Skotlanti on itsenäinen. Se haave jäi toteutumatta.

Connery oli naimisissa Diane Cilenton kanssa vuosina 1962–1973 ja heillä on yksi poika, näyttelijä Jason Connery. Connery meni naimisiin vuonna 1975 Micheline Roquebrunen kanssa.

Connery kertoi jo 35-vuotiaana Helsingin Sanomien haastattelussa, että hän tekee seuraavien 35 vuoden aikana vain sellaista, mikä on hänestä jännittävää. Eläkkeelle jääminen olikin varmasti hyvä päätös. Hän oli saavuttanut elokuvanäyttelijänä käytännössä kaiken mahdollisen ja päätti kuunnella sydämensä ääntä.

Aiheeseen liittyvät jutut