Pääkirjoitus 4/2015
Kevät on perinteisesti ollut hankalaa aikaa elokuvalehden tekemisessä. Alkuvuoden Oscar-elokuvien tulva alkaa hiljalleen vetäytyä teattereista, ja edessä ovat kesäkauden avaavat superspektaakkelit.
Olen monesti verrannut Avengers: Age of Ultron -megaelokuvan kaltaisia juggernautteja veteen heitetyiksi isoiksi kiviksi, joiden aiheuttamat renkaat leviävät joka suuntaan. Kukaan ei halua tuoda elokuviaan teattereihin muutamaan viikkoon niiden ensi-iltaa ennen. Nehän kuitenkin menettäisivät ison osan saleistaan, kun isojen yleisöjen tilarohmut alkavat pyöriä.
Eikä isoja uutuuksia ole odotettavissa ihan heti jättileffan ensi-illan jälkeenkään, koska niille ei teattereissa ole tilaa siinä määrin kuin levittäjät haluaisivat. Elokuvakentällä Goljatit ovat päihittäneet Daavidit jo ennen kuin nämä ehtivät sotatantereelle.
Ilmiö ei ole ollut nähtävissä pelkästään Suomessa, vaan se vaikuttaa myös Yhdysvalloissa, vaikka siellä isojen elokuvien valkokangamääristä puhutaan tuhatluokassa täkäläisen sadan tai kahden sijaan.
Tänä keväänä päätoimittajan ei iloiseksi yllätyksekseen ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut repiä harvoja hapsiaan nimikemäärän hyvetessa. Toki edelleen on havaittavissa, että isot tapaukset hävittävät ympäriltään muuta tarjontaa, mutta tilanne ei ole niin jyrkkä kuin aikaisempina vuosina. Vaikuttaa siltä, että täälläkin on ryhdytty harjoittamaan julkaisupolitiikkaa, joka Yhdysvalloissa tunnetaan nimellä counter programming.
Se tarkoittaa sitä, että itsestään selvälle hitille asetetaan tarkoin harkittuja vaihtoehtoja. Yksi hyvä ja tuore esimerkki Yhdysvalloista on Kingsman: Salainen palvelu -elokuvan asettaminen romantiikalle pyhitettyyn Valentine’s Day -viikonloppuun.
Kaikki tiesivät jo kauan etukäteen, että viikonlopun ehdoton voittaja olisi seksi-vau-tapaus 50 Shades of Grey. Mutta Kingsmanin strategia puri: sitä menivät katsomaan ne, jotka eivät missään mielessä halunneet katsoa kohuttua pehmoseksileffaa. Lopputuloksena kumpikin sai omat yleisönsä ja kaikki voittivat.
Suomessakin isojen leffojen kanssa samaan aikaan ovat jo aikaisemmin saaneet ensi-iltansa pienempien yleisöjen ”taide-elokuvat”. Nyt vain tuntuu siltä, että ohjelmistoa suunnitellaan myös muulla silmälle, ja Avengersit saavat kumppaneikseen esimerkiksi sekä älyllisempää tieteistoimintaa (Ex Machina) että lempeää perhe-elokuvaa (Bélierin perhe). Jokaiselle jotakin!
Jouni Vikman
Päätoimittaja
PS. Edellä mainittujen nimikkeiden lisäksi nyt on hyvä tilaisuus tutkia myös vähän eksoottisempia elokuvamaita Venäjää (Leviathan, ensi-ilta 17.4.) ja Ukraina (The Tribe, 10.4.). Monipuolisuus kunniaan!