WandaVision-analyysi: Katsojalle paljastetaan monta arvoitusta, mutta mitä niistä voi päätellä?

WandaVisionin mysteerilaatikko avautui sarjan neljännessä jaksossa. Mitä paljastuksista seurasi? Varoitus! Sisältää spoilereita WandaVision-sarjasta!

Neljännen jakson myötä olemme palanneet takaisin tuttuun ja turvalliseen Marvel-universumiin.

Kirjoitin edellisessä tekstissäni, että Wandan ja Visionin tv-sarjatodellisuudesta puuttui mysteerisarjan tärkeimmät keskuselementit, eikä tilannekomiikan puolikaan yltänyt esikuvien tasolle. Näiden kahden koomisen ja dramaattisen genren välinen vuoropuhelu ei ollut selkeintä seurattavaa, koska hahmoilta puuttui päämäärä.

Tilannekomediat vaativat todellisuuspohjan, jossa vitsit toimivat. Jos hahmon reaktio ei ole sarjan esittämän todellisuuden logiikassa totuudenmukainen, vitsit tuntuvat irralliselta. Sama asia koskee myös mysteeritarinoita. Hahmo ei voi olla kuin puulla päähän lyöty, jos jotain outoa tapahtuu. Mysteeritarinat toimivat, jos tarinan kysymyksiä tutkitaan aktiivisesti.

Sarjan neljäs jakso toimi esimerkkinä Marvel-elokuville tutusta huumorista (jonka sarja tuntee paremmin omakseen tilannekomiikan sijaan). Samalla jakso paljasti mysteeritarinankerronnan pinnallisuuden.

En siis sano, että että sarjan tarina on pinnallinen. Ei, siitä en ole vielä varma ennen kauden päätöstä. Tarkoitan, että Marvelin imitaatio mysteeritarinasta on pinnallinen.

Sarja voi olla viihdyttävä, vaikka se ei toteuttaisi oppikirjamaista versiota mielenkiintoisesta ja mukaansatempaavasta mysteeristä. Joillekin riittää epämääräinen arvoitus ja tutut hahmot uudessa tilanteessa. Alustuksen, lunastuksen ja katsojien odotuksien ristipaineessa toimiminen on haasteellista, mutta onnistuessaan tarinankerronnan perusteissa elokuva toimii kuin se kuuluisa junan vessa.

Hyvän mysteeridraamakomediasta ja genretietoisesta kommentaattorista elävänä esimerkkinä toimiva Knives Out – veitset esiin on edelleen vertaansa vailla.

WANDAN VISIO JA ILLUUSIO

Monica Rambeau (Teyonah Parris) palautuu tuhkasta Tony Starkin napsautuksen myötä ja materialisoituu sairaalapenkille. Maailma on ehtinyt kulkea eteenpäin siinä ajassa, kun puolet maapallon populaatiosta oli poissa. Kaiken kaaoksen keskellä paljastuu, että Monican äiti on kuollut monta vuotta sitten. Thanoksen teon traagisuus käy ilmi. Mielipuoli titaani vei äidiltä ja tyttäreltä heidän viimeiset yhteiset hetkensä.

Monica jatkaa työtään S.H.I.E.L.D.in henkisen seuraajan, erittäin luontevasti nimetyn S.W.O.R.D.in agenttina. Tehtävissään hän törmää katsojille tutunoloiseen mysteeriin: WestView -asuinalue vaikuttaa kadonneen kokonaan maailman kartalta. Tarkemmin tarkasteltuna kyseistä kaupunginosaa ympäröi voimakenttä, jonka syövereihin Monica tempaistaan.

S.W.O.R.D. ottaa hetkessä tilanteen hallintaan ja pystyttää komentokeskuksen voimakentän läheisyyteen ja tekee yhteistyötä muiden amerikkalaisten tiedusteluorganisaatioiden kanssa (muistatteko, miten tv-sarjoissa saattoi uskoa amerikkalaisten organisaatioiden pikaiseen toimintaan ja yhteiskoordinaatioon?).

Yksi paikalle kutsutuista asiantuntijoista on Thor-elokuvista tuttu Darcy Lewis (Kat Dennings). Darcy löytää voimakentästä tulevan säteilyn yhteydessä olevan tv-lähetyssignaalin. S.W.O.R.D. alkaa seurata Wandan ja Visionin tähdittämää mustavalkoista tilannekomediaa.

Monica Rambeau ja Darcy toimivat katsojien sijaisihmettelijöinä. He pyrkivät avaamaan arvoituksia, jotka verhoavat sarjaa ja sen alkuperää: Mikä voimakenttä on? Miksi Wanda ja Vision esiintyvät tv-sarjassa? Eikö Vision ole kuollut?

Neljäs jakso on tiukka vajaa 30 minuuttinen ja se tarjoaa kaikki vastaukset. Wandan kohtaamat outoudet (puhuva radio, mehiläismies ja värikäs lennokki) ovat S.W.O.R.D. -agenttien yrityksiä saada yhteys WestView:n asukkaisiin. En missään nimessä olettanut, että WandaVision paljastaisi korttejaan näin aikaisin. Ehkä tämä on vain toisaalta hyvä asia, koska sarjan temppu kävi vanhaksi jo parin jakson jälkeen.

Wanda heittää Monican jakson päätteeksi ulos WestViewn alueelta. Jakson suurin paljastus tulee Monican suusta: tv-sarja on Wandan itsensä aiheuttama fantasia.

Wanda ylläpitää tv-sarjan sisällä illuusiota siitä, että Vision on vielä hengissä ja että he saavat elää omaa rauhallista elämäänsä valetodellisuuden ympäröimänä.

Mitä voimme tästä päätellä?

Jos neljännen jakson tehokkaaseen avaukseen ja paljastukseen Wandan fantasiasta on uskominen, niin sarja ehkä loppujen lopuksi tulee käsittelemään menetyksen traumaa.

Pääsimme heti näkemään kaaoksen, joka aiheutui kaikkien tuhkaksi haihtuneiden palautumisesta, joka on eräänlainen trauman poistaminen. Paluustaan huolimatta Monica on menettänyt äitinsä. Tämän kokemuksen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää, koska se auttaa meitä tuntemaan hahmon. Wanda menetti myös Visionin, joka on ainoa (?) sankari, ketä napsautus ei tuonut takaisin.

Paljastus Wandan käsittelymekanismista trauman suhteen on temaattisesti mielenkiintoinen ottaen huomioon, minkälainen tausta Marvelilla on päähahmojensa kuoleman käsittelyssä.

Spider-Man: Far From Home oli ensimmäinen Marvel-elokuva, joka sijoittui Endgamen jälkeiseen aikaan, mutta mielestäni elokuva käsitteli aivan liian pikaisesti paluun normaaliin päiväjärjestykseen. Endgame esitteli pikaisesti maailman, jonka puolet asukkaista puuttuvat, mutta varsinaista The Leftovers -tyylistä maailmantilaa se ei sitoutunut rakentamaan.

Puolet maapallon asukkaista oli poissa monta vuotta, sitten eräs päivä kaikki palasivat täysin saman ikäisinä. Tämän kaltaisella traumaattisella kokemuksella ja sen peruuttamisella pitäisi olla laajemmat seuraukset.

Far From Home oli Hämähäkkimies tarinana toimiva, mutta se oli liian sitoutunut käsittelemään ainoastaan Tony Starkin perintöä ja siirtymään eteenpäin normaaliin päiväjärjestykseen.

Se, että Marvel vaikuttaisi ottavan tällä kertaa vakavasti universuminsa tapahtumat ja seuraamaan sen emotionaalista totuutta, tuntuu virkistävältä.

Mutta pahoin pelkään, sen sortuvan vain vanhojen kaavojen toistoon tai helppoihin ratkaisuihin.

Olen nähnyt spekulaatioita, että tarinan taustalla saattaisi olla Marvel-pahis. Paljastuuko seuraavassa jaksossa, että Wanda onkin vain noiduttu, aivopesty tai jonkin muun ulkopuolisen voiman kontrolloitavana? Tai että jonkin muun juonikuvion kautta Wandan ei oikeasti tarvitse käsitellä Visionin kuolemaa?

Se olisi tarinan kääntämistä pois raiteiltaan, koska jo viime jaksossa nähty yksi hetki, jossa Vision astuu sisään ja Wanda hetken ajan näkee hänet seisomassa edessään elottomana, silmät tummina, oli minusta Marvelin mittapuulla todella dramaattista. Ymmärsin, mitä Wanda tuntee ja ajattelee. Pääsin hänen tunnemaailmansa sisään. Tämän sarja oli unohtanut täysin edellisistä jaksoistaan. Tv-sarjat antavat meille mahdollisuuden tutustua hahmoihin ja oppia tuntemaan heidän vikansa, halunsa ja tarpeensa.

Näin Wanda kasvoilla pelon ja samalla motivaatio tästä koko illuusiosta kirkastui. Ymmärsin, miksi Wanda tietoisesti ”kelasi” tai sensuroi kohtauksia tv-sarjasta. Hän ei pysty kohtaamaan tai halua kohdata todellisuutta, joka odottaa idyllisen, naiivin tilannekomedian pinnan alla. Hän haluaa valemaailman iloisella kuorella ja onnellisella lopulla. Hän haluaa elää valheessa, jota tv-sarja edustaa. Ei ihme, että tästä tuli mieleen David Lynchin Mulholland Drive.

Mutta oliko tämä oikea tapa aloittaa kertomaan tätä tarinaa? Olisiko tämän tarinan voinut kertoa paljon kiinnostavammalla tavalla? Oikeuttaako tämä paljastus kaiken sen epämääräisen härnäämisen, jota edelliset kolme jaksoa esittivät?

Minkä tahansa tarinan kertomisessa kirjoittajan on aina pidettävä mielessään kysymys: mikä konteksti katsojilla on tapahtumiin? Mitä tiedämme kohtaukseen alkaessa? Mitä tiedämme sen päätyttyä?

Paljastusten esittäminen vain osoitti, että tekijät eivät ymmärrä mysteeritarinoita. Sarja vain piilotteli päähahmon keskeisintä motivaatiota ja käytti sitä halpana juonen käänteenä.

Sen sijaan, jos olisimme ymmärtäneet heti alusta asti, mistä on kyse, niin olisimme nähneet heti naururaidan alle kätketyn surun ja trauman.

Sarjalla olisi ollut heti alussa jotain sanottavaa.

Uudesta formaatistaan huolimatta WandaVision ei ole sitoutunut omaan genreensä, mutta sillä voi olla uutta tarjottavaa Marvel-tarinoiden pariin. Jos se jaksaa viedä ajatuksensa loppuun asti.

Mitähän seuraava jakso paljastaa?

Ville Vuorio
LeffaHamsteri

Kirjoittaja on eteläkarjalainen, elokuvia hamstraava jyrsijä, joka tutustui jo alle kouluikäisenä Marvelin supersankareihin rakastuessaan ensin Hämähäkkimies-animaatiosarjaan ja vietti nuorena poikana paljon aikaa sarjakuvien parissa.

Aiheeseen liittyvät jutut