”Mitä useammin tapat, sitä helpompaa se on”, sanoo Aaron Taylor-Johnsonin esittämä perheenisä Jamie 12-vuotiaalle pojalleen Spikelle (Alfie Williams).
28 vuotta myöhemmin on synkkä elokuva. Se kuuluu lajityyppiin. Tämä on postapokalyptinen kauhutarina, jossa viruksen saastuttamat raivotautiset zombit on tapettava ennen kuin ne tappavat sinut. Jo elokuvasarjan aloittanut 28 päivää myöhemmin oli synkkä trilleri, mutta nyt ollaan selvästi menty aivan uudelle tasolle. Virus on kehittynyt, ja tartunnan saaneista on tullut entistä vaarallisempia. Samalla ihmisistä on tullut kyynisempiä. Siksi Jamie opettaa poikaansa tappamaan. Viruksen saastuttamassa postapokalyptisessa maailmassa on oltava armoton, jos haluaa selvitä hengissä.
Elokuvan alussa raivotautivirus on saatu hävitettyä Manner-Euroopasta, mutta Iso-Britannia on edelleen karanteenissa. Pienellä saarella asuu eristetty yhteisö, jonka jäseniin Jamie, Spike ja perheen äiti Isla (Jodie Comer) kuuluvat. Äidillä on vakava sairaus, jonka oireet eivät johdu viruksesta vaan jostain muusta.
Spike lähtee elokuvan alussa isänsä kanssa metsästysretkelle, joka on samalla selviytymisriitti. Se ei kuitenkaan Spikelle riitä, vaan hän haluaa löytää salaperäisen tohtori Kelsonin (Ralph Fiennes), joka voisi parantaa äidin sairauden.
Näistä aineksista syntyy vahva kauhuelokuva. Jo vuoden 2007 jatko-osa 28 viikkoa myöhemmin osoitti, että tarina on jatkamisen arvoinen. Nyt pannaan vielä paremmaksi. 28 vuotta myöhemmin on elokuvasarjan paras osa.
Danny Boyle on palannut ensimmäisen elokuvan tunnelmiin. Sen kuvauksessa käytettiin pieniä digikameroita, mikä oli siihen aikaan uutta. Nyt elokuvan kohtauksia on kuvattu iPhonella – tai pikemminkin useamman iPhonen kameroilla yhtä aikaa – ja saatu aikaan omaperäisiä toimintakohtauksia. Kuvaajana on Boylen pitkäaikainen yhteistyökumppani Anthony Dod Mantle, joka tunnetaan innovatiivisesta tyylistään. Visuaalinen ilme onkin upean kekseliästä elokuvakerrontaa. Mukaan on ujutettu arkistomateriaaleja toisesta maailmansodasta ja vanhoista elokuvista. Kuvasuhteessakaan ei olla tyydytty tavanomaiseen formaattiin, vaan valkokankaalle levittyy Ben Hur -tyyliin eeppinen 2,76-kuvasuhde. Young Fathers -yhtyeen energinen musiikki sopii tunnelmiin täydellisesti.
Lue myös: ”Kauhua tehdessä on haettava pelottavaa kuvastoa” – Tätä zombileffaa on odotettu pitkään
28 vuotta myöhemmin on myös aiempia osia väkivaltaisempi. Jos osuu kehittyneen Alfa-zombin tielle, se repii pään selkärankoineen irti. Väkivalta ja synkkyys eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellista. Alex Garlandin käsikirjoituksessa on vahvoja älyllisiä tasoja: se herättää ajatuksia elämän rajallisuudesta, toivosta ja inhimillisyydestä.
Vaikka elokuvan tunnetuimmat nimet ovat Aaron Taylor-Johnson, Jodie Comer ja Ralph Fiennes, sen keskushahmo on Alfie Williamsin esittämä nuori Spike. Hän tekee luontevan ja uskottavan roolityön kokeneiden näyttelijätähtien rinnalla. 28 vuotta myöhemmin on paitsi vaikuttava kauhuelokuva myös Spiken kasvutarina, jonka ääripäitä ovat toksinen maskuliinisuus ja elämää suojeleva äidinrakkaus.
Elokuvasarja ei pääty tähän. Loppukohtaus antaa väläyksen seuraavasta jatko-osasta The Bone Temple, joka tulee teattereihin jo ensi vuoden alussa.
Jussi Huhtala
28 vuotta myöhemmin -elokuvan traileri
