28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli

Nia Dacosta nappaa kapulan Danny Boylen katsojia hämmentäneestä 28 päivää myöhemmin -cliffhangerista ja rakentaa siitä edellistä elokuvaa brutaalimman kauhutarinan. (Ikäraja K-16)

30.1.2026 11:39
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 30.01.2026

Viime vuonna ilmestyi kauan odotettu jatko-osa, jossa ohjaaja Danny Boyle ja käsikirjoittaja Alex Garland palasivat vuoden 2002 tieteiskauhunsa 28 päivää myöhemmin maailmaan. 28 vuotta myöhemmin ilahdutti faneja, vaikka hämmensi muusta elokuvasta poikkeavalla cliffhanger-lopetuksellaan. Monelta se jopa latisti katselukokemuksen, vaikka selittävää jatkoa luvattiin pikaisesti.

Tuon jatkon aika on nyt, ja on ilo kertoa sen toimivan. Voisi jopa uskaltaa sanoa, että Nia Dacostan Luutemppeli on parempi kuin edellinen osa!
Nuoren Spike-pojan (Alfie Williams) edellisen elokuvan lopussa kohtaama outo joukkio osoittautuu sen introssa nähdyn, nyt aikuiseksi kasvaneen pikku-Jimmyn (Jack O’Connell) satanistiseksi kultiksi. Pieni joukko vaeltaa raivotautiviruksen tuhoamassa Britanniassa häväisten ja tuhoten rauhallisia selviytyjiä. Spike pakkoliitetään osaksi seurakuntaa.

Samaan aikaan luisen muistomerkin pystyttänyt tohtori Kelson (Ralph Fiennes) tuntee olevansa lähellä läpimurtoa, mitä tulee kontaktin luomisessa jättimäiseen viruksenkantaja Samsoniin. Matka kohti parannuskeinoa uhkaa kuitenkin tyssätä alkuunsa, kun Jimmy ja hänen jimmiensä löytävät tiensä Luutemppeliin. Pelkästään kohtaamisesta syntyvä pitkä tapaamisjakso on näkemisen arvoinen!

Varoituksena mainittakoon, että Luutemppeli on edeltäjäänsä brutaalimpi. Kaikkia ei välttämättä myöskään miellytä, että jimmiet ottavat suurelta osin raivotautisten paikan elokuvan pelon ja väkivallan lähteenä. Lisäksi moni 28 vuotta myöhemmin -elokuvassa esitellyistä elementeistä jätetään nyt huomiotta, ja moni niistä osoittautuu umpikujiksi, joilla ei ole merkitystä seuraavassa osassa.

Luutemppeli on kuitenkin hienosti soljuvaa toimintakauhua, jossa hyviksiin samastuu mutta myös pahiksia voi ymmärtää. Vaikka se karsiikin tarinan haaroja ehkä turhankin reilulla kädellä, se jättää niitä tarpeeksi ja tuo mukaan muutaman uudenkin pelurin. Loppu kiusoittelee jälleen jatkoa, mutta ei tyylillisesti niin silmiinpistävän töksähtävästi kuin edellisellä kerralla.

Jouni Vikman

28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli -elokuvan traileri

YouTube video