Adrift

GENRE , ENSI-ILTA 01.06.2018 TÄHDET

Tositapahtumiin perustuva selviytymiselokuva kahdesta nuoresta purjehtimassa Tyynen valtameren poikki hurjan myrskyn kohdaten on jouheva ja taitavasti tehty, mutta voisi koskettaa vielä enemmän.

Harmi, että Tuuliajolla-nimi oli jo käytetty taannoisen Cast Away -elokuvan (2000) suomalaiseksi lisänimeksi, sillä se olisi kuvannut paremmin tätä teosta, sillä se todella tapahtuu merellä saaren sijaan. Mutta näin ne isommat jyräävät pienet ja vanhat uudemmat, ja joudumme operoimaan elokuvan englanninkielisellä nimellä.

Tarina lähtee liikkeelle Ranskan Polynesian Tahiltilta vuonna 1983, kun amerikkalaistyttö Tami Oldham (Shailene Woodley) saapuu saarivaltioon päämärättömällä reppureissullaan. Tami pestautuu purjehdustaitoisena töihin paikalliseen pursiseuraan. Eräänä päivänä satamaan lipuu purjeveneellään komea britti Richard Sharp (Sam Claflin), jonka Tami avustaa laituriin. Kuinka ollakaan, nuoret alkavat viettää aikaansa keskenään, tykästyvät ja sitten rakastuvat toisiinsa syvästi. Avioliitostakin on puhetta.

Kerran kaupungilla palloillessaan he törmäävät Richardin tuttavapariskuntaan. He ovat myös tulleet Tahitille purjehtien, mutta nyt heitä kaivataan Lontoossa ja purkki pitäisi saada vietyä San Diegoon, turhan lähelle Tamin kotia, jonne hän ei suuremmin kaipaa. Tarjous on hyvä, joten nuoret ottavat pestin vastaan ja päättävät lähteä ylittämään Tyyntä valtamerta. Huolta ei pitäisi pitkästä matkasta huolimatta olla, sillä Richard on taitava merenkävijä.

Alkumatka sujuu mukavasti. Richard opettaa Tamille purjehdustaitoja, sää on leppoisa ja auringonlaskut henkeäsalpaavia. Mutta niinpä vain kohti heidän reittiään on tulossa yksi pahimmista mitatuista trooppisista myrskyistä, joka riepottelee heitä pahasti.

Tami lyö päänsä ja menettää tajuntansa. Hänen herättyään myrskyrintama on ohittanut veneen. Vahingot ovat pahoja, eikä Richardia näy missään. Tamin on saatava vene sen verran merikelpoiseksi, että selviytyy edes jotenkin pois aavalta ulapalta. Kuin ihmeen kautta Tami löytää pelastusveneessä roikkuvan Richardin. Mies on pahoin loukkaantunut, ja hänet pitää harsia kasaan. Tami joutuu ottamaan vastuun pelastumisesta yksin jatkuvasta nälästä, janosta ja uupumuksesta kärsien.

Adrift perustuu tositapahtumiin, joista tosielämän Tami Oldham Ascraft on kirjoittanut kirjan yhdessä Susea McGearhartin kanssa. Tästä voi helposti päätellä, että ainakin Tami selvisi koettelemuksesta hengissä.

Ohjaajaksi pestattiin islantilainen Baltasar Kormákur, jolla oli valmiiksi kokemusta kuvata ihmisiä suurten luonnonvoimien armoilla vuonna 2015 ilmestyneen Everest-elokuvan myötä. Kormákur löi itsensä läpi vuonna 2000 ilmestyneellä 101 Reykjavik -elokuvalla. Muutamien yhteistuotantojen jälkeen häntä kutsui Hollywood ja Mark Wahlbergin tähdittämä Salakuljettaja (2012).

Kormákur taitaa ohjaustyön salat sujuvasti. Ei hän ehkä ole tähän elokuvaan sieluaan vereslihalle saakka vuodattanut, mutta tekee takuuvarmaa työtä kuljettaen tarinaa jouhevasti ja tuoden hurjan myrskyn katsojan silmien eteen. Apunaan hänellä on ollut taitava erikoistehosteryhmä ja ennen kaikkea uskomattoman uran tehnyt kuvaaja Robert Richardson.

Richardson on kuvannut monia elokuvia muun muassa Quentin Tarantinolle ja Martin Scorseselle voittaen kolme Oscar-palkintoa. Näin tiedämme olevamme hyvissä käsissä, kun vielä mm. Outolintu-elokuvista tuttu Shailene Woodley ja Nälkäpeli-sarjan Sam Claflin tekevät kumpikin tasavahvaa työtä. Aivan mestaritasoon elokuva ei silti nouse, vaikka onkin helposti katsottavaa.