Adam Sandlerista on muutaman vuoden sisällä tullut yksi Yhdysvaltojen suosituimpia koomikoita. Hänet on totuttu näkemään älyvapaissa komedioissa kuten Big Daddy ja Juomahemmo, poikkeuksena Magnolian ohjaajan P.T. Andersonin Punch-Drunk Love.
Anger Managementissa Sandler on saanut aisaparikseen Jack Nicholsonin. Näiden kahden näyttelijän yhteenlaskettu katselijakunta on todella suuri, joten ei ihme, että Anger Management oli yksi kevään suurimpia hittejä Yhdysvalloissa.
Sandlerin roolihahmo on lammasmaisen lempeä, lapsuuden traumojen takia liioitellun varautunut Dave Buznik, jolla menee alussa hyvin. Parisuhde tyttöystävän kanssa (Oscar-palkittu Marisa Tomei) on kunnossa. Uraputki lemmikkieläintuotteita valmistavassa yrityksessä on hyvässä nosteessa. Mutta kun Dave lähtee työmatkalle, tapahtuu lentokoneessa suorastaan yliluonnolliselta vaikuttava väärinkäsitysten sarja. Dave joutuu oikeuden eteen häiriköinnistä syytettynä.
Tuomari määrää ensin Davelle vankeutta, mutta päättää armahtaa ensikertalaista vapaudu vankilasta –kortilla, jonka ehtona on vihanhallintakurssin suorittaminen. Dave joutuu AA-kerhoa muistuttavaan terapiaan, jonka vetäjänä on kukas muu kuin lentokoneesta tuttu kanssamatkustaja tohtori Rydell (Nicholson).
Ja kuten elokuvan julisteestakin voi päätellä, vihanhallintaekspertillä itselläänkin on välillä pinna piukealla. Tulee mieleen Hohdon Jack Torrance, joka on ryhtynyt terapeutiksi. Ryhmässä on mukana mielenkiintoisia raivoholisteja kuten John Turturron maaninen sotaveteraani ja Luis Guzmánin herkästi hiiltyvä latinomies.
David Dorfmanin käsikirjoituksen perusasetelma saattaa kuulostaa hyvältä paperilla, mutta toteutus ontuu. Elokuvasta puuttuu luontevuus. Teennäisiä ja epäuskottavia sketsejä tulee toisensa perään, eikä kokonaisuus toimi. Hyvän komedian pitäisi viedä katsoja mukanaan ja saada unohtamaan, että nyt katsotaan elokuvaa. Anger Managementissa näin ei tapahdu. Koko ajan paistaa läpi, että yritetään miellyttää mahdollisimman monia ja jämähdetään jonkinlaisen kreisikomedian ja älykkäämmän aikuisten komedian kompromissiin. Siitä ei hyvää seuraa.
Adam Sandlerin faneille elokuva kuitenkin kelvannee. Onhan pakko tunnustaa, että Sandler on omalla tavallaan lahjakas koomikko, ei hänelle muuten maksettaisi 20 miljoonan dollarin palkkioita. Ohjaaja Peter Segalin meriittilistalla on lähinnä pari menestyskomedian jatko-osaa, kuten Mies ja alaston ase 33 1/3 ja Eddie Murphy -sekoilu Nutty Professor 2. Toisaalta ohjaajavalinta sopii hyvin Sandlerin elokuvien linjaan.
Anger Managementin lisämausteena on monia tunnettujen nimien pikkurooleja mitä erilaisimmissa hahmoissa. Cameot ovat pikemminkin yllättäviä kuin hauskoja. Myös muutama kuuluisa ei-näyttelijä tekee itsensä naurettavaksi. En paljasta nimiä, koska muuten menisi sekin pieni bongaamisen ilo.
Parran kasvattanut Nicholson on kuin petaamattoman sängyn ja Ransu-koiran risteytys, mutta hänessä on yhä karismaa. Parhaimmillaan Anger Management on juuri kohtauksissa, joissa Nicholson on mukana. Ei Jack silti elokuvaa pelasta. Anger Management on yllätyksetön, varman päälle pelaava komedia, joka on hauskempi kaverille kerrottuna kuin tähtinäyttelijöiden esittämänä valkokankaalla.
Jussi Huhtala