Andy (Billy Barratt) ja hänen siskonsa Piper (Sora Wong) löytävät koulusta palattuaan isänsä kuolleena, minkä seurauksena heidät viedään sosiaalityöntekijän luo. Aluksi heidät aiotaan erottaa Andyn vaikean menneisyyden vuoksi, mutta pienen puhuttelun jälkeen päätetään sijoittaa heidät samaan sijaiskotiin.
Kodissa heitä odottaa uusi kasvattaja Laura (Sally Hawkins), joka on hieman erikoinen ja höpsö tapaus. Hänen täytetty lemmikkieläimensä ja poikansa Oliver (Jonah Wren Phillips) eivät herätä ensiesittelyssä kovin suurta luottamusta. Andy on varuillaan uudesta huoltajasta, sillä tämän sisko Piper on vaikea tutustua uusiin ihmisiin näköongelmansa vuoksi hän näkee vain muotoja ja valoja, ja on siksi pakotettu uskomaan muiden sanomisiin sekä tapahtumista että ympäröivästä maailmasta.
Bring Her Backin inspiraationa oli ohjaajien serkun lapsen menehtyminen ja siitä selviäminen. Vaikka elokuvan teemat ovat yksinkertaiset ja tarina monessa mielessä tuttu, sen realistisuus ja maailman sekä hahmojen käsikirjoitus on toteutettu äärimmäisen taidokkaasti. Katsoja heitetään heti alussa suoraan hahmojen arkeen.
Elokuvassa nähdään myös useita viitteitä rituaaleihin ja muihin paranormaaleihin kokemuksiin, ilman että niistä kerrotaan katsojalle suoraan. Ohjaajat ovat kuitenkin vahvistaneet, että jokainen juonikuvio ja taustatarina on huolellisesti mietitty etukäteen. Heidän mukaansa elokuvan rikkaus syntyy juuri siitä, ettei kaikkea selitetä perinpohjin eikä katsojalle tarjota kaikkia vastauksia.
Talk to Me -elokuvan tapaan myös Bring Her Back hyödyntää tehokkaasti epävarmuutta ja jättää tilaa katsojan tulkinnalle. Rituaalit, aavemaiset viittaukset ja painostava tunnelma hiipivät hiljalleen juonen taustalle, mutta tällä kertaa enemmän body horrorin suuntaan.
Lauran puvustus muistuttaa kuihtuvaa lehteä, ei ole esteettinen valinta, vaan osa tarinankerrontaa. Värien ja materiaalien avulla rakennetaan symboliikkaa, joka viittaa elämän kiertokulkuun ja kuoleman läsnäoloon jokapäiväisessä elämässä. Sally Hawkins tekee lasten huoltajana upean roolisuorituksen. Hänen roolissaan näkyy vivahteita aiemmista töistään, mutta tällä kertaa hänen lempeytensä taustalla tuntuu koko ajan olevan jotakin vialla.
Bring Her Back on perinteinen kauhuelokuva, mutta erittäin taidokkaasti tehty. Se on surun sävyttämä teos, jossa yliluonnollinen toimii metaforana psykologiselle romahdukselle. Philippoun veljekset ovat onnistuneet rakentamaan maailman, jossa jokainen hahmo on uskottava ja visuaalisesti kiinnostava.
Elokuva ei anna kaikkia vastauksia – eikä sen tarvitsekaan. Sen voima piilee juuri siinä, mitä jätetään suoraan sanomatta.
Werneri Pihlajamäki
Bring Her Back -elokuvan traileri
