Che – Kapinallinen

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Eeppisen Che-elokuvan jälkimmäinen osa keskittyy Che Guevaran Bolivian-kauteen ja viimeisiin elinvuosiin. Uuteen ihmisyyteen uskova kapinajohtaja käy joukkoineen taistelua säätä, sairauksia ja Yhdysvaltain aseistamaa armeijaa vastaan.

Steven Soderberghin Che-diptyykin jälkimmäinen osa alkaa kuin trillerielokuva. Vuonna 1965 Che Guevara on yllättäen kadonnut julkisuudesta eikä ota enää osaa Kuuban päivänpolitiikkaan. Chen olinpaikkaa ehditään arvuutella kuukausia, kunnes Fidel Castro (Demián Bichir) lukee televisiolähetyksessä kirjeen, jossa Guevara ilmoittaa luopuvansa poliittisista viroistaan ja Kuuban kansalaisuudesta. Hän kertoo poistuvansa maasta tehdäkseen vallankumoustyötä muualla.

Kuuban vallankumouksen jälkeen Che Guevaran poliittinen asema oli vahvistunut entisestään. Pääministeriksi nimitetty Fidel Castro oli tehnyt hänestä tasavallan kakkosmiehen ja antanut virat teollisuusministerinä ja kansallispankin johtajana. Kuuban kunniakansalaisuuden saanut Che oli edustanut maata tapaamisissa maailman merkittävimpien johtajien ja vasemmistointellektuellien kanssa. Kommunismin vastustajatkin osasivat antaa arvoa hänen älylleen ja puhetaidoilleen.

On arveltu, että Kiinaa ja Neuvostoliittoa koskevat näkemyserot Castron kanssa saivat Chen jättämään Kuuban ja virkamiespoliitikon uran. Hän suuntasi toisaalle ja liittyi kumouksellisiin Kongossa. Tällä kerta vallankumous jäi haaveeksi, mutta Che ei lannistunut vaan ryhtyi pian suunnittelemaan kumousta köyhässä Boliviassa. Che – Kapinallinen keskittyy Guevaran Bolivian-kauteen ja kahteen viimeiseen elinvuoteen.

Peter Buchmanin käsikirjoitus pohjaa Che Guevaran Bolivian päiväkirjoihin. Che – Kapinallinen hyödyntää ensimmäisen osan tavoin cinéma véritén tyylikeinoja, mutta on aloitusosaa staattisempi seuratessaan pitkään kapinallisjoukkojen valmisteluja ja taisteluharjoituksia Bolivian kuivissa metsiköissä.

Yhdessä elokuvan kaksi osaa luovat jännitteisen, vastakohtaisen kokonaisuuden. Kahta eri lopputulokseen päättyvää taistelua kuvataan eri tavoin ja tunnelmin. Kuuba-vaihe on toiminnallisempi, värikkäämpi ja kerronnaltaan rikkonaisempi, Bolivian-ajan painostavuutta ja kohtalokkuutta korostetaan kuulaaksi pestyillä ja pysähtyneillä sommitelmilla.

Elokuvaprojektin liikkeellepanija Benicio Del Toro elää ja hengittää rooliaan, mutta Chen hahmo jää elokuvan toisessa osassa aloitusosaakin etäisemmäksi. Chen vaiheita Kuuban vallankumouksen jälkeen ja ennen Bolivian kumousyritystä sivutaan vain viitteellisesti elokuvan alussa. Soderbergh välttää lähikuvia Chen kasvoista kuin korostaakseen, että hän oli vain yksi – joskin keskeinen – osa kapinan kokonaiskuvaa.

Che oli ollut valmis uhraamaan henkensä vallankumoukselle jo aiemmin Kuubassa ja Kongossa. Vaikeasta astmasta kärsinyt, moneen otteeseen voimavaransa ylittänyt Che oli kiinni jäädessään hyvin heikossa kunnossa. Häntä ajoi eteenpäin runollinen usko uuteen ihmisyyteen, joka pohjaisi moraalisille, ei niinkään materiaalisille ehdoille.

Vaikka Che Guevara kuolemallaan varmisti kuolemattomuutensa, ja hänen kasvonsa ovat sittemmin tallentuneet liki kaikkien verkkokalvoille, korostavat Che-elokuvan viimeiset kuvat hänen kasvottomuuttaan. Kuin Che olisi sittenkin ollut vain osa kansaa, mies muiden joukossa.


Aiheeseen liittyvät elokuvat