Intialaiset elokuvat eivät pahemmin näy täkäläisessä ensi-iltaohjelmistossa, mutta niitä saapuu Suomeen tasaiseen tahtiin. Kaiken lisäksi ne pääsevät meillä valkokankaille käytännössä samaan aikaan maailmanensi-iltansa aikaan. Valitettavasti ne piipahtavat innokkaan katsojakunnan ilona lähinnä isoissa kaupungeissa ja vain hetkellisinä event-julkaisuina varsinaisten ensi-iltojen sijaan.
Näitä ns. bollywood-helmiä tuovat maahan pienet ja innokkaat porukat, mutta käytännöllisistä ja teknisistä syistä uusista elokuvista on harvemmin ennakkonäytöksiä lehdistölle. Supertähti Rajinikanthin uutuus Coolie on harvinainen poikkeus – mutta sekin oli mahdollista nähdä vain muutamaa päivää ennen kuin se käy piipahtamassa teattereissa. Kannattaa siis pitää kiirettä, jos skene vähänkin kiinnostaa.
Coolien ytimessä on satama-alue, jota julma rikolliskopla käyttää arvoesineiden salakuljettamiseen. Toiminnan takana tuntuu olevan jotain vieläkin pahaenteisempää, mutta poliisien yritykset soluttautua sataman toimintaan eivät ota onnistuakseen.
Kun satamaa ja siihen liittyviä lukuisia hahmoja on esitelty tarpeeksi kauan, elokuva siirtyy toisessa kaupungissa sijaitsevaan vuokrakasarmiin, jota johtaa salaperäinen ja säännöistä tiukasti kiinni pitävä Deva. Hän saa kuitenkin muuta ajateltavaa kuullessaan ystävänsä kuolemasta.
Vaikka tämän tyttäret eivät arvosta Devan saapumista hautajaisiin, mies ryhtyy selvittelemään ystävänsä kuolinsyyn epäselvyyksiä. Jäljet johtavat lopulta sylttytehtaalle, alussa esiteltyyn satamaan. Hykerryttävän makaaberin juonikuvion kautta Deva ja yksi edesmenneen ystävän tyttäristä soluttautuvat auttamaan konnia ikävien ruumiiden hävittämisessä.
Coolie on määritelty toiminnaksi, mutta se on paljon, paljon muutakin. Koplan juonien selvittäminen sisältää petoksia ja niiden sisällä petoksia, ja matkan varrella kuvioon astuvat myös kielletyt rakkaudet ja kadonneet jälkeläiset. Eikä pidä unohtaa massiivisia laulu- ja tanssinumeroita! Vaikka Coolie kestää väliajan kanssa massiiviset kolme tuntia, välillä hämmästyttää, miten paljon tavaraa siihen on onnistuttu tunkemaan. Ja kieltämättä sen saumat usein natisevatkin äkkikäänteissä.
On siis turha odottaa kovin koherenttia juonikuviota tai edes yhtenäistä tunnetilaa. Elokuva nimittäin seilaa käsi/naama-reaktioita aiheuttavasta huumorin tavoittelusta musikaalinumeroiden kautta näyttäviin joukkotappeluihin ja niistä sadistiseen väkivaltaan, joka saa pitämään K-16-ikärajaa melko armeliaana.
Mutta juuri se on näiden elokuvien idea. Ne on tehty puhtaasti viihdyttämään yleisöä ja aiheuttamaan tunnereaktioita, joihin kuuluu heittäytyä estoitta mukaan. Devaa esittävä, 50 vuotta valkokankailla juhliva supersuosittu, ainakin 170 elokuvaa tehnyt, joulukuussa 75 vuotta täyttävä Rajinikanth pysähtyy vähän väliä tarkoituksella antamaan yleisölle aikaa osoittaa suosiota ja kiljua riemusta. Onkin sääli, että katsoin elokuvan hiljaisessa lehdistötilaisuudessa, sillä nämä on pohtimisen ja analysoinnin sijaan tarkoitus nimenomaan kokea yhteisöllisesti.
Silti on todettava, että vaikka Coolieta tai sen juonta ei ole tarkoituskaan ottaa muuta kuin viitekehyksenä coolille patsastelulle, kokonaisuus on hyvin epätasainen. Varsinkin jälkimmäisen puolitoistatuntisensa (!) aikana kohtaukset tuntuvat venyvän, oli kyseessä sitten taustatapahtumien selostaminen tai yhä itsetarkoituksellisemmaksi muuttuva tappaminen. Asiaa eivät helpota suosittujen näyttelijöiden cameo-esiintymiset, jotka ovat mukana vain yleisön ilahduttamiseksi.
Jos pohtii, miksi satamassa järjestetään hääjuhlat, joiden morsian alkaa yhtäkkiä esittää vetävää ylistyslaulua Monica Beluccille, vastaus on, että ko. näyttelijä on suuri tähti ja hänet vain halutiin hetkeksi mukaan kuvaan. Sama liittyy varsinkin loppupuolella tyhjästä tapahtumiin tuleviin tähtiin, jotka asiantunteva yleisö kyllä tunnistaa, mutta joiden taustoja ja motivaatioita tavallinen tallaaja jää pohtimaan.
Mutta jos rakastaa miamivicemaista käsitystä cooliudesta, haluaa kokea jotain villiä ja erilaista, on Coolie oikea valinta. Samalla saa selville, mitä George Michaelin tukalle tapahtui tähden kuoleman jälkeen.
Jouni Vikman