Davis (Chris Hemsworth) on ammattirikollinen, joka tekee työnsä sentin tarkkuudella. Hänen pomonsa ei kuitenkaan ole tyytyväinen, sillä Davisin toimintatyyli on liian hidas. Niinpä pomo palkkaa ammattilaisen rinnalle uuden rikollisen, nuoren Ormonin, joka hutiloi ja on paljon impulsiivisempi kuin Davis. Paikallinen rikoskonstaapeli Lou (Mark Ruffalo) on jahdannut Davisia jo pitkään, mutta uuden rikollisen sotkiessa juonikuvioita hän joutuu muiden poliisien painostuksesta likaamaan kätensä.
Crime 101 on hyvin kuvattu ja näytelty elokuva Hollywoodin tähtikaartilta. Mark Ruffalon hahmo tuo kuitenkin mieleen Shutter Islandin (2010) komisarion, mikä tuntuu retrospektiivissä enemmän type castingilta kuin miltään muulta. Chris Hemsworth puolestaan kuvaa miestä, joka ei avaudu eikä kerro tunteistaan kenellekään. Kuin suoraan Hugo Bossin hajuvesimainoksesta. Molempien hahmojen valinnat peilaavat sinänsä hyvin koko elokuvan teemaa, mutta elokuva kompastuu käsikirjoitukseensa.
Vaikka kamera-ajot ja lavastus ovat mintissä, rikoselokuvan tärkein elementti on käsikirjoitus, ja siinä teos laahaa maassa kuin painava Thorin vasara. Elokuva käyttää kaikki kliseet palkkatappajista naisten esineellistämiseen rikollisessa maailmassa. Teoksen identiteetti on hukassa, sillä se ei myöskään tunnu näyttävän tekojen seurauksia tai väkivallan todellisuutta, vaikka pyrkii koko ajan aikuismaiseen sävyyn.
Hattua pitää kuitenkin nostaa musiikille ja tunnelman luomiselle, sillä siinä elokuva ylittää itsensä. Nopea bassorytmi ja ahdistava tunnelma sekä jatkuva odotus siitä, että kaikki menee pieleen, ovat koko ajan läsnä. Elokuvan soittolistavalinnat sopivat tyyliin, vaikka kappaleet ovatkin kliseisiä.
Crime 101 on perinteinen rikoselokuva, joka osaa olla visuaalisesti kaunis. Musiikki ja tunnelma ovat kohdillaan, mutta käsikirjoitus jää heikoksi. Elokuva tuntuisi sopivat paremmin lauantai-illan televisio-ohjelmistoon kuin valkokankaalle, mutta aika näyttää teoksen kohtalon.
Werneri Pihlajamäki