Uusi David Cronenberg -elokuva on aina iso juttu. Cronenbergin viimeisin elokuva, Maps to the Stars julkaistiin vuonna 2014, joten onhan tätä jo odotettukin. Body horrorin mestari palasi tänä vuonna Cannesiin Crimes of the Future -elokuvalla, joka sai positiivisen, joskin hieman vaisun vastaanoton Ranskassa, eikä ihme; Crimes of the Future on Cronenbergin paluu juurilleen, mutta siitä puuttuu sitä jotain ihmeellistä, mitä löytyy roppakaupalla Cronenbergin aikaisemmista elokuvista.
Crimes of the Future sijoittuu lähitulevaisuuteen. Ihmiskunta yrittää sopeutua kehojen biologisiin muutoksiin, mutta Saul Tenser (Viggo Mortensen) ja Caprice (Léa Seydoux) käyttävät niitä hyväkseen taiteessaan. Saulin keho luo uusia elimiä, jotka Caprice teatraalisesti poistaa live-yleisön edessä.
Kristen Stewart esittää viraston tätiä, jota Saulin kyvyt kiehtovat, ja Stewartin Timlin haluaa rekisteröidä Saulin uudet elimet rekisteriin. Tulevaisuudessa ihmiset eivät koe kipua eivätkä virukset ole ongelma, mutta Saulin tila heikkenee jatkuvasti.
Crimes of the Future ei ole aivan yhtä herkullinen tai viettelevä kuin esimerkiksi Crash tai The Fly. Cronenberg on jo kertaalleen ohjannut Crimes of the Future -nimisen elokuvan, mutta 2022 versiolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. On kuitenkin ilo päästä näkemään Cronenbergin kaltaisen genremestarin paluu isolle valkokankaalle, vaikka Crimes of the Future onkin pieni pettymys.
Mortensen on mysteerinen Saulin roolissa, mutta Kristen Stewart jatkaa erikoista uraansa hämmentävällä roolisuorituksella. Timlin on raivostuttava, karikatyyrinen hiirulainen. Léa Seydoux sen sijaan loistaa elokuvan parhaassa roolissa. Caprice on monitasoinen ja kiehtova nainen, jonka olisi suonut olevan elokuvan päähenkilö Saulin sijaan.
Vaikka Crimes of the Future yrittää provosoida, se ei ole tarpeeksi radikaali jotta se onnistuisi siinä. Elokuvassa on tyyliä, mutta sen sanoma jää epäselväksi. Yrittääkö Cronenberg kommentoida nykypäivän kaupallisuutta ja materialismia? Crimes of the Futuressa kipu on harvinaista herkkua ja se rinnastetaan seksiin. Tämä olisi ehkä ollut shokeeraavaa 20 vuotta sitten, mutta tuntuu nyt väsähtäneeltä idealta.
Elokuvan efektit ja proteesit ovat hämmästyttävän hyviä. Elokuvan mieleenpainuvin olio on mies, jonka suu ja silmät ovat ommeltu kiinni ja parikymmentä irtokorvaa on kiinnitetty ympäri miehen kehoa. Kyseessä on performanssitaiteilija, jota ei yhden kohtauksen jälkeen nähdä uudestaan, mutta se on erinomainen merkki Cronenbergin luovuudesta.
Howard Shoren musiikki on ensiluokkaista. Crimes of the Futuren äänimaailma on lumoava ja pureutuu katsojan ihon alle. Harmillisesti Cronenbergin käsikirjoitus jättää toivomisen varaa. Crimes of the Future on koko ajan kiinnostava, mutta juoni ei lopulta johda mihinkään ja elokuvasta puuttuu särmää.
Maria Lättilä