Brittiläisestä aatelissuvusta kertova Downton Abbey -sarja nousi 2010-luvulla valtavaan suosioon, ja kuuden tuotantokauden jälkeen alettiin tuottaa myös elokuvia. Nyt ilmestynyt kolmas elokuva Downton Abbey: Viimeinen näytös on päätös Granthamin jaarlin perheen ja palveluskunnan tarinalle – tai ainakin niin halutaan katsojille uskotella.
Tarinassa ollaan edetty jo 1930-luvulle. Lady Mary (Michelle Dockery) on eronnut, ja siitä syntyy julkinen skandaali. Talousongelmat aiheuttavat lisää päänvaivaa, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä suvulla ole enää varaa ylläpitää kartanoa entiseen tapaan. Amerikasta vierailulle saapuva kreivittären veli Harold (Paul Giamatti) on tuonut mukanaan liikekumppaninsa, sulavakielisen herra Sambrookin (Alessandro Nivola), ja asetelma mutkistuu entisestään. Sukupolvenvaihdos on väistämätön tosiasia, mutta perheen tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta, ja se näkyy Hugh Bonnevillen esittämän jaarlin kiristyvissä leukapielissä. Joutuuko jaarli muuttamaan kerrostaloon? Sehän olisi hirvittävä kohtalo!
Ohjauksesta vastaa edellisenkin elokuvan ohjannut Simon Curtis, ja käsikirjoituksen on itseoikeutetusti laatinut sarjan luoja Julian Fellowes. Jo sarjaa tuotettiin hulppealla budjetilla, mutta kolmas elokuva on entistä elokuvamaisempi ja näyttävämpi. Sarjan kartanomaisemat olivat sisältä ja ulkoa hulppeita, mutta nyt tapahtumapaikkoja on laajennettu entisestään. Nähdään upeasti lavastettuja ja puvustettuja kohtauksia Lontoon teatterimaailmassa ja Ascotin laukkakisoissa.
Jos miinuspuolia lähtee hakemaan, niin elokuvassa on joitakin turhan farssimaisia kohtauksia ja ennalta-arvattavia käänteitä. Viimeistä näytöstä vaivaa lisäksi sama ongelma kuin aiempiakin elokuvia. Tuttuja hahmoja on paljon, eikä kaikille riitä tilaa. Mukana on uusiakin kasvoja, kuten Joely Richardson, mutta hänen roolihahmonsa jää pariksi piipahdukseksi. Paul Giamattikin siirretään alun jälkeen syrjään. Parin tunnin mittaisissa elokuvissa yritetään kertoa samantyyppisiä kokonaisuuksia kuin kokonaisessa sarjan tuotantokaudessa, ja siksi monet sivujuonet jäävät pelkiksi raapaisuiksi.
Mutta mitäs pienistä. Downton Abbey: Viimeinen näytös tarjoaa elokuvan muodossa kaikkea sitä, mitä fani voi odottaa. Lopussa kaikki tarinalangat kietoutuvat tyylikkäästi yhteen, ja lisäksi nähdään koskettava kunnianosoitus Granthamin jaarlin äitiä esittäneelle Maggie Smithille (1934–2024). Downton Abbey: Viimeinen näytös on upea Grand Finale.
Jussi Huhtala