Final Cut

Erittäin onnistunut uusintaversio japanilaisesta kulttileffasta. Romain Duris johtaa huimaa näyttelijäkaartia verisessä zombiekomediassa. (K12)

27.4.2023 18:11
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 28.04.2023

Shin’ichirō Uedan One Cut Of The Dead oli vuoden 2017 viraalihitti. Japanilaiselokuvalla oli mitätön 25 000 dollarin budjetti, mutta se keräsi yli 30 miljoonan dollarin lipputulot ympäri maailmaa. Ei hullummin pieneltä japanilaiselta tuotannolta. Kriitikot ja yleisöt ylistivät leffan kekseliästä tarinaa ja sen sisältämää satiiria.

Tietysti elokuvasta täytyi tehdä länsimainen uusintaversio. Tosin tätä ei ole tuotettu Hollywoodissa vaan Ranskassa, jolla on myös erinomainen maine kauhuelokuvien osalta. Final Cut avasi viime vuoden Cannesin elokuvafestivaalin, ja kyseessä oli hieman erikoinen valinta. Verinen zombiekomedia ei tunnu ensimmäiseltä vaihtoehdolta näinkin suuren ja kunnioitetun festivaalin avajaisleffaksi.

Final Cut seuraa One Cut Of The Deadin juonta lähes yksi yhteen. Elokuva on jaettu kolmeen osaan; ensimmäisessä osassa näemme kuvausryhmän kuvaamassa zombieleffaa, joka saa hieman liian aitoja elementtejä. Seuraavassa osassa hypätään ajassa taaksepäin ja seurataan, kuinka elokuva sai alkunsa ja kuinka kuvauksiin valmistauduttiin. Viimeinen osa on elokuvan ensimmäisen osa uudelleen, mutta eri näkökulmasta.

Final Cut toimii erittäin hyvin, mutta kuten vuoden 1997 Psyko, se on lähes kopio alkuperäisestä elokuvasta, mikä nostaa kysymyksen, miksi tarvitsemme tätä? Miksi emme tyytyisi katsomaan alkuperäistä One Cut Of The Deadia, joka kaikessa hölmöydessään on erittäin hurmaava teos?Onneksi Final Cut kuitenkin onnistuu kehittämään täysin oman identiteettinsä alkuperäisen leffan varjossakin.

Ohjaaja Michel Hazanavicius ohjaa elokuvaa velmusti mutta varmasti. Elokuvan metataso on herkullinen, ja Hazanavicius ottaakin siitä kaiken irti. Alkuperäisen elokuvan tapaan Final Cut alkaa komealla pitkällä otolla. Teknisesti elokuva onkin upea, mutta Final Cutia raastaa se, että One Cut Of The Dead teki kaiken ensin, ja ehkä jopa paremmin.

Elokuvassa on myös hieno näyttelijäkaarti. Romain Duris on charmantti elokuvan pöljänä ohjaajana ja Matilda Lutz on hauska hölmönä näyttelijättärenä. Suurin osa elokuvan viihdyttävyydestä kumpuaa näyttelijöiden keskinäisestä kemiasta ja hyvin lauotuista vitseistä. Kuten One Cut Of The Dead myös Final Cut kompastelee toisessa osiossaan. Toiminta hidastuu tai oikeastaan katoaa kokonaan, ja vaikka elokuvan kulissien taakse kurkkaaminen on ihan viihdyttävää, pääsee Final Cut kunnolla vauhtiin vasta siinä kolmannessa osassaan.

Hazanavicius tekee parhaansa tehdäkseen Final Cutista omanlaisensa tekeleen. Duris tietysti esittää elokuvan ohjaajaa ja Berenice Bejo, Hazaniviciuksen vaimo, esittää Durisin vaimoa. Pariskunnan tytärtä esittää Hazanaviciuksen tytär. Tässä mielessä Hazanavicius osoittaa erinomaista kykyä nauraa itselleen, ja Final Cut onkin ehdottomasti parhaimmillaan, kun se nojaa tarinan metaelementteihin.

Maria Lättilä

Lisää luettavaa