Hail, Caesar!

GENRE , ENSI-ILTA 04.03.2016 TÄHDET

Yleensä kautta linjan arvostettujen Joel ja Ethan Coenin elokuvat eivät jaa mielipiteitä, mutta sitten kun niin käy, rintamalinjat ovat selvät. Hail, Caear! on veljesten tuotannon ristiriitaisimman vastaanoton saanut elokuva. Ovatpa jotkut arvioineet sen heidän huonoimmaksi tuotoksekseen.

Huolimatta tämän arvion viidestä tähdestä ei tulisi mieleenkään väittää Hail, Caesar! -kohelluskomediaa Coenien parhaaksi elokuvaksi. Heidän kevyemmässä tuotannossaan – itse veljekset sisällyttävät sen kolmanneksi elokuvaksi George Clooneyn yhdistämässä pölkkypää-trilogiassaan elokuvien Voi veljet, missä lienet? ja Sietämätöntä julmuutta jälkeen – se on kuitenkin hurmaavaa hupailua. Huipputähtiin yltäminen edellyttää kuitenkin, että katsojan mielestä Hollywoodin studiosysteemin kultakauden yleisön ja tähtien manipuloinnissa on jotain kieroutuneen viehättävää.

Hail, Caesar! on nimittäin elokuva nimenomaan unelmatehtaasta – ja tehtaan pr-osastolla kuhisee. Kyseinen osasto koostuu Josh Brolinin esittämästä Eddie Mannixista, jonka ongelmat kasaantuvat muutaman kiihkeän päivän aikana. Neitseellinen tähtinäyttelijätär on raskaana, vakavan draaman pääosaan väkisin tungettavalle näyttelijätaidottomalle karjapaimenelle pitäisi luoda uusi imago, spektaakkelin päätähti katoaa ja studiota haaskalintujen lailla kiertelevät juorutoimittajat haistavat verta. Taustalla leijuu houkuttava työtarjous aivan toisella toimialalla, joka tarjoaisi tv:n jo uhkaamaa elokuva-alaa turvallisempaa tulevaisuutta.

Coenien herkullisesti kiemurteleva tarina niputtaa yhteen lukuisia Hollywood-legendoja, osa todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin perustuvia, osa urbaanisellaisia, osa muuten vain hauskoja silmäniskuja. Samalla se käyttää kokonaisia pitkiä kohtauksia esitelläkseen erilaisia lajityyppejä, joita studiot suolsivat liukuhihnalta. Niissä yhdistyvät ihastuttavat pastissit ja ilkikuriset kurkistukset viihteen tuotannon kulisseihin. Kaikista potentiaalisista harhapoluista huolimatta kokonaisuus pysyy koko ajan täydellisesti kasassa.

Kaikesta näkee, että piikittelystä huolimatta Coenit rakastavat kuvaamaansa Hollywoodia ja Hail, Ceaser! -elokuva huokuu tekemisen iloa. Siitä täydellä sydämellä nauttiminen edellyttää myös katsojalta samaa unelmakoneiston nostalgista ihannointia ja sen hölmöimpienkin lajityyppien viehätykselle antautumista.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat