Joel (Philip Oros) muuttaa muistisairaan äitinsä Monikan (Anki Lidén) asumaan Ekskugganin eli Tammenvarjon hoivakotiin lapsuuden kotipaikkakunnallaan. Yksinäisyydestä ja järkkyneestä mielestä kärsivä Joel löytää yllättäen uudelleen nuoruutensa parhaan ystävän Ninan (Gizem Erdogan), joka työskentelee hoitajana Ekskugganissa. Kummallisia asioita alkaa tapahtua erityisesti yöaikaan Monikan muutettua hoivakotiin ja pian Joel ymmärtää, että menneisyyden demonit vainoavat hoivakodin asukkaita ja eritoten hänen äitiään.
Mattias J. Skoglund on ohjannut suoraviivaisesti etenevän, psykologiseen kauhuun ja perinteisiin säikyttelyihin luottavan elokuvan Mats Strandbergin samannimisen romaanin pohjalta. Strandbergia tituleerataan Ruotsin Stephen Kingiksi eikä ihme, sillä esikuvansa tavoin hän sekoittaa teoksissaan yliluonnollisuutta ihmisten arkielämään aivan kuten Hoivakoti -elokuvasta on nähtävissä. Kyseessä on neljäs filmatisointi Strandbergin tuotannosta ja se tarjoilee hyvin erilaisen kokemuksen kuin esimerkiksi slasher-tyyppinen Tappoaikataulu (2023).
Elokuva hyökkää suoraan asiaan ja jättää sekä henkilöhahmojen rakentamisen että menneisyyden tapahtumat vihjailujen varaan. Joelin ja Ninan taustoista olisi kernaasti halunnut tietää lisää, sillä molemmista oli aistittavissa tiettyä alistuneisuutta ja haavoittuneisuutta. Esimerkiksi takaumia ei elokuvassa hyödynnetä laisinkaan, vaan kaikki tapahtuu tässä ja nyt, mikä tekee kokonaisuudesta ohuen. Dialogi ei myöskään tarjoa riittävästi vastauksia.
Kompaktissa tarinassa pelkoa kylvää enemmän itse muistisairaus ja sen moninaiset ilmentymät hoivakodin asukkaissa kuin varsinaiset kauhuelementit, jotka ovat tosin riittävän epämiellyttäviä. Muistisairaat ovat milloin varsin seksuaalisesti käyttäytyviä ja toisaalta taas lapseksi taantuneita. Anki Lidén ja muut hoivakodin asukkaita näyttelevät tekevät varsin autenttisen tuntuiset roolit, mikä on elokuvalle ehdoton plussa.
Hoivakoti ei tarjoile mitään uutta tai omaperäistä kauhugenressä vaan kulkee ennalta-arvattavia polkuja ja hyödyntää jo liiankin tutuksi tulleita ratkaisuja. Sinänsä siisti, mutta kiirehditty esitys jää helposti unohdettavien kauhuelokuvien joukkoon.
Hannele Virsu
Hoivakoti -elokuvan traileri
