Laika-studio on tuonut stop motion -animaatiot takaisin suuren yleisön eteen. Studio on julkaissut itsenäisesti vasta neljä täyspitkää elokuvaa, mutta jokainen niistä on ollut täysosuma. Parin vuoden takainen Kubo ja samuraiseikkailu oli lumoava satu samuraipojasta, joka etsi omaa identiteettiään ja juuriaan, ja vielä vanhempi ParaNorman oli hauska lapsille suunnattu kauhuraina, josta ainakin tämä aikuinen sai paljon irti.
Nyt Laika palaa entistä ehompana ja mahdollisesti isoimmalla elokuvallaan. Huippujengi Himalajalla, alkuperäiseltä nimeltään Missing Link, seuraa Sir Lionel Frostia, joka jahtaa maailman erikoisimpia elukoita, tähtäimessään arvokkaan seikkailuseuran jäsenyys. Seuran muut seikkailijat nyrpistävät neniään Frostin toilailuille, mutta joutuvat taipumaan, kun Frost esittää toiveen lähteä metsästämään ns. kadonnutta linkkiä, isojalkaa, saatuaan kirjeen, joka viittaa olennon olemassaoloon. Frost löytää kyseisen pedon, joka onkin kiltti ja hieman höpsö herra Link. Herra Link toivoo Frostin auttavan häntä löytämään kaltaisiaan olentoja. Tästä seuraa hulvattoman hauska seikkailu, joka vie parivaljakon maailman ympäri.
Huippujengi Himalajalla on tökerösti suomennetusta nimestään huolimatta ratkiriemukas elokuva. Sen toivoisi ehkä olevan hieman painavampi ja vakavampi, sillä se on animaatioltaan lähes täydellinen ja rajoja rikkova. Christopher Nolanin Inception-elokuvasta inspiraatiota ottava kohtaus keinuvan laivan sisällä on jo nyt eräs vuoden parhaita. Huippujengi Himalajalla toimiikin parhaiten kekseliäänä animaationa, sillä sen tarina on ajoittain tylsä ja ennalta-arvattava, mutta se on teknisesti studion parasta antia.
Harmillisesti Huippujengi ei aivan yllä Kubon kaltaiseksi mestariteokseksi. Se on selkeästi enemmän lasten elokuva, mutta ehkä myös Laikan helpoiten lähestyttävä ja sisäistettävä elokuva. Kubo ja ParaNorman, kuten myös studion muut elokuvat, ovat Disneyn ja Pixarin hallitsemassa genressä outolintuja. Laikan huomattavasti synkemmät elokuvat eivät välttämättä ole olleet isoja taloudellisia menestyksiä ja ajoittain Huippujengi tuntuukin olevan suunniteltu nimenomaan tahkoamaan rahaa.
Elokuva ei koskaan löydä todellista teemaansa, vaan keskittyy keskinkertaiseen slapstick-huumooriin. Kaikki vitsit eivät toimi ja osa niistä jatkuu turhan pitkään. Elokuvan parasta antia on herra Linkin tapa ymmärtää kaikki kirjaimellisesti, mikä johtaa jos jonkinmoisiin kommelluksiin. Erityisesti elokuvan ensimmäinen kolmannes on hulvaton ja toimii moitteettomasti.
Ohjaaja ja myös käsikirjoituksesta vastannut Chris Butler on Coralinea lukuunottamatta ollut mukana kaikissa Laikan elokuvissa, useimmiten käsikirjoittajana. Onkin outoa miten heikko Huippujengin käsikirjoitus on. Se kompuroi erityisesti esitellessään Adelina Fortnightin, Frostin entisen tuttavan ja elokuvan ilmeisen pakollisen naishahmon. Adelina on täysin turha hahmo, joka ei oikeastaan tuo elokuvaan mitään uutta tai tarpeellista. Olisi mukavaa jos Hollywoodin käsikirjoittajat muistaisivat, ettei ole synti tehdä elokuvia ilman naishahmoja, jos tarina ei niitä vaadi – erityisesti jos ne ovat näin huonosti kirjoitettuja.
Vaikka Huippujengi Himalajalla ei ole täydellinen elokuva, on se silti nerokas ja hauska elämys. Se on ajoittain myös yllättävän raaka ja niissä kohtauksissa se tuntuu eniten Laika-elokuvalta. Huippujengi Himalajalla, kaikesta hulluttelusta huolimatta, ei kaihda kuolemaa ja lahtaakin jengiä yllättävän surutta. On vaikea arvioida, tekeekö se elokuvasta liian pelottavan perheen pienimille, joille elokuva tuntuu muuten olevan suunnattu. Aikuisille elokuva tarjoaa visuaalisesti täydellisen viihdepaketin; stop motion antaa elokuvalle tuntumaa ja hahmot tuntuvat aidommilta kuin Disneyn kiiltokuvamaiset prinssit ja prinsessat.