Ranskalaisen näyttelijä-ohjaaja Agnès Jaouin (Kukin makunsa mukaan) uusi elokuva voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon tänä vuonna Cannesissa, jossa se nousi myös kriitikkolistan kärkeen. Eikä täysin syyttä. Kyseessä on elegantti ja tyylikäs pariisilainen ensembledraama, joka kuvaa herkän ja ylipainoisen Lolitan (Marilou Berry) pyrkimyksiä näkyä menestyneen kirjailijaisänsä Etiennen (Jean-Pierre Bacri) silmissä.
Isä laiminlyö tyttärensä kipeää rakkaudentarvetta ja omistaa aikansa työlle sekä uudelle perheelle, joka koostuu lähes Lolitan ikäisestä ja hyvävartaloisesta vaimosta (Virginie Desarnauts) ja viisivuotiaasta tyttärestä. Käsikirjoittajana ohjaaja-vaimonsa kanssa toiminut Bacri piirtää kiehtovan kuvan korkean älykkyystason ja taiteellisen sensibiliteetin omaavasta miehestä, josta on kehittynyt sosiaalisesti julma ja tunteeton ihminen.
Etienne nousee loukkaavuudessaan lähes karikatyyrin tasolle, mutta Bacri pitää hänet kuitenkin taitavasti aidonoloisena kusipäänä, jonka vieraantuminen kaikesta muusta kuin omasta itsestä synnyttää lopulta hyvin surumielisen auran. Huomaa minut ei ole tarina pelkästään onnettomasta tyttärestä, vaan myös onnesta vieraantuneesta isästä. Myös Berry on erinomainen kasvoiltaan kauniina mutta lihavuudestaan kärsivänä tyttönä, jonka lupaava lauluääni toimii aluksi pelkkänä epätoivoisena oljenkortena näkyä isänsä silmissä, mutta kasvaa lopulta Lolitan identiteettiä vahvistavaksi elementiksi.
Jaoui itse nähdään Lolitan laulunopettajana, omaa ääntään epäilevänä Sylviana, joka kiinnostuu tytöstä, kuultuaan kuka hänen isänsä on. Todelliseksi opportunistiksi paljastuu kuitenkin Sylvian aviomies, äkillistä nousukautta kirjailijana elävä Pierre (Laurent Grévill), joka unohtaa omat mieltymyksensä ja vanhat ystävänsä pysyäkseen Etiennen suosiossa. Pierren ja Etiennen suhteen kautta kurkistetaan herkullisesti myös pariisilaisten kirjallisuuspiirien pintaliitoon ja pseudokorkeakulttuuriseen poseeraukseen. Bacrin ja Jaouin kirjoittama tyylipuhdas dialogi on näissä jaksoissa ehkä napakimmillaan, tarjoillessaan pistävän osuvaa ja spontaania naurua synnyttävää sosiaalista satiiria.
Tummanpuhuvan viihteellisyytensä ohella Huomaa minut on älykäs ja tragikoominen kuvaus rakkautta ja menestystä janoavien ihmisten tarpeesta ja sen oheen kehittyvästä sokeudesta joko itseä tai muita kohtaan. Se on tarina ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä paikkaansa tässä maailmassa, vaan etsivät jatkuvaa hyväksyntää olemassaololleen, käyttäen mittarina muiden asettamia arvoja.