Suomalaisen fantasiaelokuvan historiassa on kääntynyt uusi lehti. AJ Annilan odotettu esikoispitkä Jadesoturi on komeinta ja kunnianhimoisinta fantasiaelokuvaa, mitä Suomessa on tähän asti tuotettu.
Vertailukohtia ei toki ole useita, mutta se ei vähennä Jadesoturin arvoa alan kotimaisena lippulaivana. Ennen kaikkea, mikäli ja toivottavasti kun se menestyy, Annilan elokuva raivaa tietä tuleville ja entistä rohkeammille fantasiatuotannoille.
Jadesoturi yhdistää kaksi aluksi toisistaan kaukaisilta kuulostavaa aihealuetta: itämaisen wuxia-genren ja Kalevala-mytologian. Kalevalan tuntevat, toivon mukaan, ainakin osin kaikki, ja wuxian viimeisiä suuria elokuvahittejähän ovat Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) sekä Zhang Yimoun Hero (2002) ja Lentävien tikarien talo (2004).
Yhtäläisyydet näiden aihemaailmojen välillä ovat loppujen lopuksi yllättävänkin läheiset, sillä molemmissa liikutaan niin soturien, miekkojen ja noituuden kuin rakkauden, rohkeuden, vihan ja koston sävyttämissä tarinoissa.
Jadesoturi kertoo muinaisesta kiinalaisesta soturista Sintaista, jonka reinkarnaatio on nykyajan Suomessa elävä seppä Kai Pelkonen (Tommi Eronen). Sintai on Sammon takoneen sepän poika ja saanut syntymästään tehtävän taistella Loviattaren viimeistä poikaa vastaan – demonia, joka on ryöstänyt Sammon tehdäkseen siitä portin helvettiin. Sintai kuitenkin siirtää kohtalonsa määräämää tehtävää saadakseen uuden tilaisuuden rakastamansa naisen, Pin Yun (Zhang Jingchu) kanssa.
Tilaisuus avautuu usean sielunkierron jälkeen nyky-Suomessa, jossa seppä Pelkonen on itse menettänyt elämänsä rakkauden, Ronjan (Krista Kosonen). Samaan aikaan Kalevala-tutkija Olavi Berg (Markku Peltola) löytää suohaudasta muinaisen rautalippaan, joka johdattaa hänet Kain ovelle. Muinaisen hyvän ja pahan on jälleen aika kohdata ja selvittää välinsä lopullisesti.
Jadesoturi onnistuu perustaltaan kunnianhimoisen tarinansa narraatiossa, mutta samalla sitä olisi voinut hioa tiiviimmäksi. Nyt mukana on materiaalin runsaudesta johtuen hieman liikaa selittelyä, eikä se tunnu pysyvän jatkuvasti tiukkana kokonaisuutena.
Tästä huolimatta ei voi kuin ihailla kuinka tyylikkäästi wuxia- ja Kalevala-elementit on saatu natsaamaan keskenään, sekä luomaan vaivatta rinnakkain kulkeva traaginen rakkaustarina ja viihdyttävää kungfu-teatteria tarjoileva fantasiaseikkailu.
Visuaalisesti elokuva on odotetun komea kiinalaisia kuvausmaisemiaan ja sisälavastuksiaan myöten. Taistelukohtauksissa on käytetty poikkeuksellista luovuutta, jonka ohella genre-ekspertiksi tiedetyn Annilan ohjaus huokuu alan elokuvia kuluttaneen ja opiskelleen tekijän tyylitajua. Taistelukoreografi Yu Yan Kai on itse näytellyt muun muassa Jet Li -elokuvissa Fong Sai Yuk I & II (1993).
Näyttelijäpuolella Tommi Eronen tekee loistosuorituksen tuplaroolissa, joka vakuuttaa niin kohtalonsa haastavana soturina kuin emotionaalisesti haavoittuneena nykymiehenä. Kaurismäki-varjoa onnistuneesti paennut Peltola yllättää piilevällä pahiskarismallaan ja tätä ennen Tsui Harkin Seitsemässä miekassa (2005) esiintyneessä Zhang Jingchussa on samaa veistoksellista lumoutta kuin wuxia-supertähti Zhang Ziyissä. Myös nousevan Suomi-tähden Krista Kososen lyhyet hetket ovat ilo silmälle.
Tuomas Riskala