Jurassic World -maailma on muuttunut pysyvästi Dominion-elokuvan jäljiltä. Ihmiset eivät enää välitä dinosauruksista ja ovat osittain huojentuneita siitä, etteivät eläimet selviä nykyisessä maapallon elinympäristössä. On kuitenkin olemassa poikkeus: päiväntasaajan saaristo, joka on ainoa dinosaurusten ekosysteemille kelvollinen elinalue. Paikka on niin syrjässä ja vaarallinen, etteivät armeija tai tiedustelukoneet kulje sen kautta. Saarilla eläinten annetaan elää villinä ja vapaina, ilman ihmisen vaikutusta.
Lääkealan asiantuntija Martin Krebs (Rupert Friend) tarjoaa mahdollisuuden uuteen yltäkylläiseen elämään, jos retkikunta suostuu lähtemään hänen mukaansa kielletylle saarelle keräämään dinosauruksista dna-näytteitä. Elokuvan päähenkilöt Zora (Scarlett Johansson), Duncan (Mahershala Ali) ja tri Loomis (Jonathan Bailey) suostuvat hetken harkinnan jälkeen tehtävään.Retkikunta tuntuu alkuun todella kämäiseltä, eikä yhteenkään hahmoon päästä kunnolla käsiksi, ei edes Scarlett Johanssonin Zoraan, vaikka tämä on juuri menettänyt hyvän ystävänsä autopommin seurauksena.
Elokuvan ydin on kuitenkin mielenkiintoinen ja herättää samoja kysymyksiä kuin alkuperäinen kirja ja elokuvasarja: onko ihmisellä oikeus leikkiä jumalaa ja jalostaa eläinlajeja epäeettisesti? Tällä kertaa elokuva keskittyy myös lääketieteelliseen eläintutkimukseen ja siihen, onko moraalisesti oikein antaa suurille korporaatioille kaikki tieto käyttöönsä, jotta ne voisivat kehittää rikkaille lääkkeitä pidempää elämää varten.
Retkikunnan mukaan liittyvät myös Ruben Delgado (Manuel Garcia-Rulfo), hänen tyttärensä Teresa (Luna Blaise), tämän poikaystävä Xavier (David Iacono) sekä perheen nuorin tytär Isabella (Audrina Miranda). Perhe on joutunut merionnettomuuteen, jonka seurauksena tutkimusryhmä pelastaa heidät. Yhdessä tutkimusryhmä ja perhe päätyvät saarelle, josta jokaisen on selviydyttävä.
Vaikka perheaspekti jää pintapuoliseksi, siviiliryhmän hetket dinosaurusten kanssa ovat elokuvan parasta antia. Erityisesti markkinoinnissa esillä olleet mosasaurus- ja tyrannosaurus rex -kohtaukset tuntuvat oikeasti uhkaavilta. Perhe toimii tarinassa osittain, mutta ei kanna pitkälle – pääjuoni ei muuttuisi, vaikka heidät olisi jätetty pois kokonaan. Myös huumori on todella oudosti tehty eikä missään vaiheessa hymyilyttänyt, vaikka elokuva sitä todella yritti.
Mutta todellinen syy siihen, miksi Jurassic-elokuvasarja on tunnettu, eivät ole hahmot vaan dinosaurukset. Edwards osaa käyttää 3D-mallinnuksia taitavasti ja todenmukaisesti niin, että ne sulautuvat luonnonmaisemaan. Juuri tästä syystä yksittäiset kohtaukset – kuten titanosaurusten kohtaaminen luonnossa – tuntuvat virkistäviltä, vaikkeivät ylläkään aivan ensimmäisen elokuvan brachiosaurus-kohtaukseen.
Uusi lääketieteellinen näkökulma ja kauhuelementtien mukaan tuominen nostavat Rebirthin parempien Jurassic-elokuvien joukkoon. ”Tiede on meitä kaikkia varten, ei vain joitakin meistä”, toteaa tohtori Loomis – ja juuri tämä filosofinen pohdinta tekojen seurauksista jää elokuvasta vahvimmin mieleen.
Werneri Pihlajamäki
Jurassic World Rebirth -elokuvan traileri
