Kadonneen arkin metsästäjät sai ensi-iltansa vuonna 2015. Euroanimaatio oli selkeä kopio isompien studioiden tuotoksista ja toi ruudulle kaikenlaisia karvaisia sekä karvattomia eliöitä, olioita ja elukoita. Eräässä arviossa elokuvaa kutsutaan hauskemmaksi kuin Darren Aronofskyn Noah. Noh, onhan se luultavasti totta.
Kadonneen arkin metsästäjät: Yli laidan! jatkaa siitä mihin ensimmäinen elokuva jäi. Eläinkunta on edelleenkin merellä eksyksissä suuren vedenpaisumuksen jäljiltä. Arkin ruoka uhkaa loppua, joten olisi melko tärkeää löytää maata – sekä sitä pöperöä monituhatpäisen eläinporukan ruokkimiseksi.
Kaksi Arkissa asustelevaa eläinkunnan nuorisolaista päätyy vauhdikkaaseen seikkailuun. Vastaan asettuvat salaisessa siirtokunnassa asuvat ulkopuolisuutta vierastavat eläimet sekä räjähtämäisillään oleva tulivuori.
Myös kakkososa on kaikin puolin kopio isompien studioiden tekeleistä. Elokuvassa korostetaan toveruuden merkitystä, opetetaan arvostamaan muukalaisia sekä pohditaan yhteisön voimaa. Tuttua tavaraa lastenelokuvista.
Arkki tapahtumapaikkana viittaa Raamatun tarinoihin, mutta onneksi elokuvassa ei kuulla vuorisaarnoja tai nähdä Nooan kamppailua meren voimia vastaan. Kristillisyys jää pelkän historiallisen Arkki-laivan asteelle.
Elokuvan animaatiojälki on yllättävän värikästä mutta sitä vaivaa laiska elottomuus. Esimerkiksi taustoissa ja meren fysiikassa on säästelty isolla kädellä. Elokuva ei tunnu olevan kovinkaan viimeistelty kokonaisuus.
Perheen pienimmät saanevat pörröisistä elukoista hyvät pärinät, sen verran vauhdikasta meininki kyllä paikoitellen on. Ikävä kyllä aikuisille elokuva ei tarjoa yhtään mitään. Animaation vitsit on suunnattu suoraan taaperoille.
Niko Ikonen
Kadonneen arkin metsästäjät: Yli laidan! -elokuvan traileri
