John Websterin huoli maailman tilasta purkautui päätöksenä elää vuosi ilman öljyä. Koko perheen kokeilusta syntynyt dokumenttielokuva ei saarnaa, vaan herättelee lempeästi.
Kun seuraavan kerran lastaat muoviin pakattuja ruokaostoksia muovipussiin, ajattelehan tätä. Ihmiskunta käyttää vuodessa 4 929 miljardia litraa öljyä. Kun tämä määrä öljyä poltetaan, vapautuu ilmakehään hiiltä yhtä paljon kuin metsäpalosta, joka vastaa nelinkertaisesti Ranskan pinta-alaa.
Muovi on yksi öljyn olomuodoista. Muovin puoliintumisaika on monta sataa tuhatta vuotta. Voisitko luopua turhasta muovista, jotta ympäristömme voisi hiukan paremmin? Dokumenttiohjaaja John Webster perheineen päätti kokeilla elämää ilman öljyä vuoden ajan. Katastrofin aineksia on elokuva siitä, kuinka tavallinen, keskiluokkaisesta elämäntavasta kiinni pitävä perhe selvisi vuodesta ilman itsestäänselvyyksiä, kuten lentämistä, kaupan hammastahnaa ja partavaahtoa.
Dokumenttielokuvasta, jonka tekemisen pontena on toiminut vilpitön huoli maailman tilasta, voisi helposti tulla paitsi tiedoilla ja tilastoilla raskautettu myös puiseva ja saarnaava, jopa tekopyhä. Pölynimurikauppiaita ja poliiseja aiemmissa elokuvissaan seurannut Webster on ennakoinut ja ohittanut karikot kääntämällä kameran itseensä ja lähimpiinsä.
Katastrofin aineksia tarjoaa kylliksi taustatietoa, jotta motivaation öljyselibaatin aloittamiseen ymmärtää. Mutta koska kamera tarkentaa ohjaajan nelihenkisen perheen arkeen, on jälki inhimillistä, kaunistelematonta ja koskettavaa. Paljaaksi joutuvat etenkin Webster ja hänen Anu-vaimonsa, jotka kuvasivat suuren osan elokuvasta itse. Tuomo Hutrin kuvauspäiviä kertyi vuoden mittaan lopulta vain 15.
Konflikteja ja komiikkaakin syntyy, kun vastakkain asettuvat Websterin idealistinen päättäväisyys ja vaimon maltillisempi ja skeptisempi ajatusmaailma. Projekti saa Anun heti alussa torjuvalle kannalle, ja mitä pidemmälle Webster on kokeilussa valmis menemään, sitä vaikeampi vaimon on seistä helposti innostuvan miehensä rinnalla.
Elokuvassa keskiöön nouseekin kokeilun lisäksi miehen ja naisen välinen suhde. Onko niin, että kun huolettomalle kuluttamiselle perustuva elämäntapamme asetetaan kyseenalaiseksi, alkaa koko sosiaalinen maailmanjärjestyksemme horjua? Ihailtavan hyvin Websterin perhe kuitenkin joustaa, pitää yhtä ja kasvaa haastavien tilanteiden tasalle.
Katastrofin aineksissa toiveikas idealismi ja käytännönläheinen harkinta lyövät kättä. Maailmaamme on jo pitkään rakennettu öljyn ja muovin varaan, eikä toisenlaista elämäntapaa synnytetä hetkessä. Kuten Websterin nuorimmainen terävästi muistuttaa, ei isän elokuvaakaan olisi syntynyt ilman kameran muoviosia.