Vuonna 1999 julkaistu Michael Morpurgon lastenromaani Kensuke’s Kingdom on löytänyt tiensä suomen valkokankaille. Tuloksena on tunteellinen ja visuaalisesti mielenkiintoinen selviytymistarina, joka käsittelee tärkeitä teemoja elämästä ja luonnonsuojelusta.
Animaation päähenkilö Michael (äänenä Aaron MacGregor) matkustaa perheensä kanssa purjeveneellä valtameren yli, mutta kohtalo puuttuu peliin myrskyn muodossa. Rajun sään seurauksena Michael ja hänen uskollinen koiransa Stella putoavat mereen ja huuhtoutuvat autiolle saarelle. Herättyään rantahiekalta kaksikko huomaa pian, ettei olekaan yksin, sillä saarella asuva vanha mies nimeltä Kensuke (Ken Watanabe) tuo heille öisin ruokaa.
Alkuun kieli ja kulttuurimuurit asettuvat heidän väliinsä, mutta vähitellen yhteys alkaa rakentua hiljaisten eleiden, arjen tekojen ja jaettujen kokemusten kautta. Tämä kasvu kohti ymmärrystä on elokuvan keskiössä. Se kertoo, miten luottamus ja ystävyys voivat versoa kaikkein odottamattomimmissa olosuhteissa ja miten nopeasti ystävyys voi muodostua ikäerosta huolimatta.
Kensuken saaren animaatiotyyli ei tavoittele realistisuutta tai ylenpalttista yksityiskohtaisuutta, sillä sen voima piilee yksinkertaisuudessa. Vaaleansinisen sävyjen hallitsema väripaletti luo unenomaista tunnelmaa. Myös elokuvan taustat on maalattu uskomattoman hienosti, ja vaikka jossain kohdin huomaakin samoja kukkia tai samanlaista taustavärien käyttöä, niin pidemmän päälle kyseessä on tyylikysymys.
Myös äänimaailma on hyvin toteutettu, sillä luonnonäänet kuuluvat selkeästi sirkkojen sirityksestä lokkien visertyyn. Äänimaailmaa tukee myös orkesterimusiikki, joka luo tarinan kerronnalliseen kokonaisuuteen uusia vivahteita. Myös ääninäyttely tuntuu todella luontevalta, mutta se ei ole mikään ihme, sillä elokuvassa kuullaan monia kuulusia brittinäyttelijöitä Chillian Murphysta Sally Hawkinsiin. Koko hoidon varastaa kuitenkin nuori ääninäyttelijä Aaron MacGregor, jolle elokuva on yksi ensimmäisistä roolisuorituksista ääninäyttelijänä.
Elokuva välittää myös vahvaa sanomaa luonnonsuojelun tärkeydestä. Sen maailma saattaa näyttää kirkkaalta ja lempeältä, mutta sen kerronta ei kaihda vakavampia aiheita. Kensuken hahmon kautta tarkastellaan sodan, menetyksen ja eristäytymisen teemoja ja elokuva näyttää ihmismielen julmatkin puolet, eikä niin mukavalla tavalla. Myös eläimet ja niiden merkitys luonnossa on tärkeässä asemassa, sillä ilman eläimiä elokuva menettäisi todella paljon hahmokehityksestään.
Kensuken saari on vähintäänkin ajatuksia herättävä elokuva, vaikka sen tarina on useaan kertaan nähty ja kuultu. Se ei tarjoa räjähtäviä käänteitä tai visuaalisia ylenpalttisuuksia, eikä se myöskään yllätä millään saralla. Ehkä juuri siksi elokuva toimii lyhyen kestonsakin vuoksi: se ei venytä mitään kohtausta liian pitkäksi.
Ihmisläheiset teemat perheestä, elämästä ja luonnosta tuovat varmasti monelle katsojalle hymyn huulille. Vaikka Kensuken saari ei tuo mitään mullistavaa omaan lajityyppiinsä, se on viihdyttävää katsottavaa, eikä sen kanssa tule tylsää lyhyen kestonsakin ansiosta.
Werneri Pihlajamäki
Kensuken saari -elokuvan traileri
