Synnyttämisen täytyy olla hyvin häkellyttävä kokemus. Siihen liittyy fyysistä kipua ja varmasti pelkoa omasta ja lapsen turvallisuudesta. Se on yksityinen hetki mutta samalla nainen muuttuu kuin yhteiseksi omaisuudeksi, jota moni tuntematonkin ihminen on yhtäkkiä koskemassa hyvinkin intiimisti.
Omat, henkilökohtaiset kokemukset jäivät vaivaamaan ohjaaja-käsikirjoittaja Karoliina Gröndahlia siinä määrin, että hän ryhtyi tekemään aiheesta elokuvaa. Hän huomasi kiinnostuvansa erityisesti sairaalasynnytyksen vaihtoehdoksi yhä useammin muodostuvasta kotisynnytyksestä.
Lopputuloksena syntyneessä Kivun ja ilon työ -dokumentissa seurataan niin sairaalan synnytysosastolla kuin kotisynnytyksissäkin työskentelevää Kirsi-kätilöä sekä synnytyksen tukihenkilönä, doulana, toimivaa Anna-Riittaa.
Kivun ja ilon työ esittelee synnytysosaston prosesseja mutta keskittyy pääasiassa kotona synnyttämisen erilaisiin kokemuksiin. Ne ovatkin moninaisia ja vievät empaattista katsojaa mukanaan kivun ja pelon kautta liikuttavaan riemuun – ja myös erittäin samastuttavaan arkeen, kun uutta ihmistä sisältään puskeva synnyttäjä harmittelee, ettei tullut siivottua, kun on vieraita ja kaikkea.
Kotisynnytykseen ja douliin liittyy monia ennakko- ja harhaluuloja. Niitä saatetaan pitää uushenkisyyteen liittyvänä, rokotusvastaisuuteen verrattavissa olevana hömppänä. On kuitenkin melko varmaa, että mikä tahansa tapa helpottaa synnyttämiseen liittyvää ahdistusta olisi jo rekisteröity viralliseksi hoitomuodoksi, jos synnyttäjä olisi naisen sijaan mies. Kivun ja ilon työn perusteella on myös melko selvää, että jos miehet olisivat vastuussa uuden elämän synnyttämisestä, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon aikoja sitten.
Kukaan dokumentin kohteista ei todellakaan ole ryhtynyt kotisynnyttäjäksi henkilökohtaisesta erikoisuudentavoittelusta, vaan taustalla on halu tarjota lapselle omasta mielestä paras lähtökohta. Kirsi ja Anna-Riitta haluavat edistää ajattelua, että lapselle on hyväksi, kun myös äidin kokemus on niin hyvä kuin vain mahdollista. Jos siihen liittyy tarve itsemääräämisoikeuteen, niin olkoon näin.
Jouni Vikman