Maailman ympäri 80 päivässä

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

12.11.2021 11:32
MAA / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 12.11.2021

Jules Vernen vuonna 1872 ilmestyneestä seikkailuklassikosta Maailman ympäri 80 päivässä on tehty muutama mainio sovitus – sekä vuoden 2004 Jackie Chan -söhellys. Uutuuden animaatiomedia tuo mieleen 80-luvun alun iki-ihanan Matka maailman ympäri -animaatiosarjan. Valitettavasti uutuus ei nouse Verne-filmatisointien parhaimmistoon.

Ranskalais-belgialaisen animaation lähtökohta on periaatteessa kiinnostava. Se nostaa sankariksi Passepartout’n, joka yleensä on vain päähenkilön uskollinen seuralainen ja palvelija. Kyseinen pikkuapina asuu pienten nisäkkäiden ja äyriäisten kansoittamassa pienessä, kiinnostavasti hahmotellussa kalastajakylässä. Sinne töksähtää lipevä Phileas-sammakko, joka tarttuu vedonlyöntiin maailman kiertämisestä. Siihen kiinnostavuus käytännössä päättyy.

Alun mukavan rähjäinen kylä tuntuu sijaitsevan Englannin rannikolla, mutta kun matkaan lähdetään, sitä varten onkin luotu oma fantasiamaailma, joka koostuu erilaisia ympäristöjä sisältävästä saaresta. Katsojalle ei siis anneta mitään tarttumapintaa siihen, millaiseen urakkaan on ryhdytty. Päivien määrä onkin sivuseikka ja usein ne vain vilisevätkin pikakelauksella erilaisten kohtaamisten väleissä. Euroanimaatioille tyypillisesti tarina koostuu irrallisista kohtauksista, jotka päättyvät takaa-ajoon, räjähdyksiin tai niiden yhdistelmiin.

Paikoin tuotannon kömpelyys verrattuna isojen ja osaavien studioiden kädenjälkeen toimii elokuvan vahvuutena. Kun resurssit eivät riitä esimerkiksi veden ja tulen tuottamiseen tietokoneella, ne on paikoin toteutettu tietokonekuvan päälle 2D-animaationa tietokonekuvan päälle. Se tuo liian monta kertaa nähtyyn keskinkertaiseen adhd-kohellukseen edes jotain omaperäisyyttä.

Jouni Vikman

Maailman ympäri 80 päivässä -elokuvan traileri

Lisää luettavaa