Etsivä Raven havahtuu lukittuna tuoliin uuden Mercy-tekoälyn pyörittämässä tuomioistuimessa, jonka tarkoitus on palauttaa järjestys rikollisuuden piinaamaan lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin. Ironista on, että Raven on itse aktiivisesti ajanut Mercy-järjestelmän asiaa, mutta se ei auta. Mercyn kautta jo 18 rikollista on tuomittu kuolemaan kaikkialla läsnä olevan valvontainfrastruktuurin keräämän todistusaineiston perusteella.
Raven on nyt tapaus numero 19, ja hänellä on kenen tahansa rikollisen tapaan puolitoista tuntia aikaa käyttää hyväkseen samaa kuva- ja infomassaa vakuttaakseen tekoäly siitä, ettei hän ole humalapäissään tappanut vaimoaan – tai ainakin luomaan perusteltua epäilyä. Jos se ei onnistu, tuoli tappaa hänet.
Mercy käsittelee tekoälyä, mekaanisen päättelyn ja inhimillisen intuition eroa ja manipulointia. Mutta ei tietenkään kovin älyllisesti, sitä kukaan tuskin odottaa Timur Bekmambetovilta. Hän ei loppujen lopuksi ole tehnyt kuin pari siedettävää elokuvaa, mutta hän taitaa toiminnan. Ja Mercy on toimintaelokuva, vaikka sen päähenkilö on sidottu tuoliin ankeassa sellissä.
Tekoälyn ”kasvoina” toimii Rebecca Ferguson, joka keskustelemalla Chris Prattin näyttelemän Ravenin kanssa selostaa samalla asioita katsojalle. AI pystyy myös heittämään Ravenin tapahtumien keskelle rekonstruoimalla paikkoja ja tilanteita läsnäolijoiden älypuhelinten ja valvontajärjestelmien avulla. Se voi myös auktorisoida Ravenin lähettämään avustajia todistajien ja johtolankojen perään.
Pratt on osaava koominen näyttelijä, kuten jo hänen läpimurtosarjansa Puisto-osasto osoitti. Siitä hän nousi maailmankuuluksi toimintasankariksi Marvelin Guardians of the Galaxy -elokuvien itseironisena Star-Lord-antisankarina. Mercyssä hänen liikkumistaan on rajoitettu lähes loppuun asti, ja hänen hahmonsa on odotettavasti haudanvakava. Kumpikaan ei toimi Prattin eduksi vaan lähinnä korostaa hänen rajoitteitaan näyttelijänä. Ferguson on vain puhuva pää ja muut hahmot, Ravenin avustajat ja epäillyt, jäävät sivuhahmoiksi, jotka usein esiintyvät vain ruudulla Ravenin edessä.
Mercy ei siis ole elokuvallisesti kovin kummoinen tapaus, ja ulkoisestikin se on paikoin kuin cgi:llä kohennettu aavistuksen futuristisen poliisisarjan jakso. Silti sen konsepti ja jatkuvat yllätyskäänteet pitävät yllä kiinnostusta – kunhan aktiivisen ajattelun ajaa alas. Mercy on tapaus, jossa tekoäly on hoitanut ajattelemisen katsojan puolesta ja elokuva on lähinnä katseen itsessään pitävää sujuvaa ajanvietettä.
Jouni Vikman
Mercy -elokuvan traileri
