Mestari Cheng

GENRE ENSI-ILTA 27.09.2019 TÄHDET

Kiinalais-suomalaisena yhteistyönä tehty Mestari Cheng kertoo yksinkertaisen, tunteellisen tarinan rauhalliseen tahtiin, ja sen vahvuutena ovat syvälliset henkilöhahmot, näyttelijöiden suoritukset sekä kaunis visuaalinen ilme.

Mestarikokki Cheng (Chu Pak Hong) saapuu poikansa (Lucas Hsuan) kanssa lappilaiseen syrjäkylään ja päätyy sattumalta Sirkan (Anna-Maija Tuokko) omistaman kituuttelevan ravintolan kokiksi. Kylänmiehiä (Vesa-Matti Loiri, Kari Väänänen) kumma tulokas ihmetyttää, mutta niin vain alkaa englannin puhuminen ja uusien asioiden ennakkoluuloton kokeileminen heiltäkin luonnistua kaikkien osapuolten tutustuessa vieraaseen kulttuuriin arjen lomassa.

Mestari Cheng on tahdiltaan rauhallinen, maalaileva ja henkilöhahmoihin tutustutaan vähitellen halki elokuvan samalla kun he tutustuvat toisiinsa. Elokuvan vahvuus onkin juuri sen hahmot ja kärkikolmikkoon päästään tutustumaan luontevasti kiitos käsikirjoituksen rauhallisuuden ja roolisuoritusten. Mika Kaurismäki on onnistunut hyvin Mestari Chengin ohjaajana, sillä näyttelijät tuntuvat todella luontevilta rooleissaan; Chu Pak Hong yltiökohteliaana, sydämellisenä vieraan kulttuurin tulokkaana ja Anna-Maija Tuokko lempeänä ja äkkipikaisena sukujuurilleen palaajana.

Chengin ja Sirkan hahmot ovat monilta osin kuin yö ja päivä ja hahmojen kohdalla vastakohtien luulisi täydentävän toisiaan. Luontevista hahmoista huolimatta päänäyttelijöiden kemia ja tunteiden muuttuminen ystävällisistä romanttisiksi ei valtaosasta elokuvan kestoa välity katsojalle. Pääparin ohella Lucas Hsuan tekee Chengin poikana sympaattisen roolisuorituksen tuimana ja kiukuttelevana pikkupoikana, joka hänkin lopulta heltyy suomalaiskylälle. Vesa-Matti Loiri ja Kari Väänänen nähdään leppoisana ukkoparivaljakkona ja tuntuu, että he joutuvat pidättelemästä itseään viemästä showta ja tyytymään sivurooleihinsa.

Surullisistakin hahmotaustoista huolimatta kyseessä on sympaattinen hyvän mielen elokuva, josta tulee kotoisa olo. Silti henkilöhahmojen kokemien raskaiden asioiden käsittelyn ja vahvojen tunteiden kuvaamisen oheen olisi kaivannut vastapainoksi enemmän huumoria, varsinkin kun elokuvaa kutsutaan draamakomediaksi. Nyt Loirin ja Väänäsen rajattomasta potentiaalista ei hyödynnetä kuin murto-osa kun hauskaa sanailua olisi voinut olla enemmänkin. Hupaisa parivaljakko toimii kuitenkin hyvin vastapainona kärkitriolle, vaikkakin sivuhenkilöinä jäävät pintapuolisiksi. Ja kyllä, se Veskun kuuluisa, elokuvan miljööseen sopiva klassikko kuullaan.

Kiinalais-suomalaisesta yhteistyöstä on syntynyt rauhallinen tarina kulttuurien kohtaamisesta positiivisessa ilmapiirissä. Elokuvan asetelmassa olisi ollut aineksia nurjankin puolen esittelemiseen, jos kyläläiset olisivatkin rasistisia ja ottaisivat tulokkaat vastaan nurjalla asenteella. Tällä kertaa vältellään ongelmallisia kohtia ja esitetään avarakatseinen kuvaus kulttuurien kohtaamisesta, mikä on toimiva, turvallinen valinta.

Mestari Cheng yhdistää Suomen luonnon ja kiinalaisen ruoan, minkä myötä elokuva on todella kaunista katsottavaa. Kesäistä Lapin luontoa, niin tuntureita, poroja kuin järvimaisemiakin, hyväillään viipyilevästi kameran linssillä, eikä yläilmaotoksissa säästellä. Chengin ruoanlaittoa on maisemakuvien lomassa ilo seurata ja ruoka-annokset näyttävät herkullisilta tuoden perinteisen suomalaisen visuaalisuuden lomaan eksotiikkaa. Nämä yhdistämällä elokuva on oivallinen tapa saada Suomeen ihastuneet kiinalaiset ihastumaan myös suomalaiseen elokuvaan. Lisäksi Mestari Chengin tarina on universaali ja todennäköisesti kantaa hyvin kulttuurirajojen yli.