Muistatteko 1950, 60- ja 70-lukujen patsastelevat, toiseen maailmansotaan sijoittuvat sotasankaritarinat, joiden pääosissa olivat Henry Fonda, Charlton Heston, Robert Mitchum tai John Wayne – tai jokin heidän yhdistelmänsä? Jos ette, tai jos niitä ei ainakaan ole ollut ikävä, niin tämän arvion tähdistä voi surutta saman tien vähentää ainakin yhden.
Roland Emmerichin Midway on nimittäin häpeilemätön paluu aikakauteen, jolloin sota oli jonkinlainen ihmiskunnan ulkopuolinen kiirastuli, jonka läpi soturien oli kuljettava täyttääkseen tarkoituksensa miehinä – tai heittäydyttävä liekkeihin tien tasoittamiseksi jäljessä tuleville. Tiedostavaa sodanvaistaisuutta tai sen taistelujen kauheuden realismia on turha hakea. Posttraumaattinen stressihäiriö kyllä tokenee, kunhan vähän miehistyy!
Silti Midway ei ihannoi sotaa, ainoastaan miehiä, jotka siihen osallistuvat. Yllättäen heitä yritetään ymmärtää rintamalinjojen molemmilla puolilla. Tosin japanilaiset esitetään aavistuksen epäinhimillisinä, onhan elokuva toteutettu pitkälti kiinalaisrahalla.
Elokuva alkaa japanilaisten petollisella hyökkäyksellä Pearl Harboriin, joka jätti Yhdysvallat vain muutaman lentotukialuksen varaan. Kumpikin osapuoli yrittää kehittää sotajuonta, joka joko antaisi lopullisen armoniskun tai kääntäisi sodankulun tasapuolisemmaksi. Käytännössä tarina jakaantuu seuraamaan Havaijilla toimivia vastuu-upseereita ja tiedusteluihmisiä sekä sattumalta pommitukset välttäneellä lentotukialus USS Enterprisella vajailla resursseilla taistelevia sotilaita. Välillä piipahdetaan japanilaisten puolella tapahtumien pikkuhiljaa kiertyessä kohti mitättömän oloista atollia.
Tarina ei ole kovin syvällinen ja sen kuljetuksessa on outoja aukkoja: milloin puhutaan asioista, joita katsoja ei muista nähneensä, milloin keskellä taisteluita toimivia tärkeäksi kuviteltuja tekijöitä katoaa pelilaudalta ilman selitystä. Vaikka elokuvassa nähdään Aaron Eckhart, Luke Evans, Nick Jonas, Woody Harrelson, Dennis Quaid, Ed Skrein ja Patrick Wilson, he esittävät käytännössä yhtä ja samaa miestä sotilasorganisaation eri askelmilla, niin ohuita hahmot ovat.
Ehkä johtuen tarinan tosipohjaisuudesta Midway on Emmerichin hillityin ja hallituin elokuva, jossa juustoisen typerät elementit eivät pahemmin aiheuta naaman kämmenellä hakkaamista. Hillitty ja hallittu eivät silti tarkoita, etteikö Midway olisi ihan yhtä näyttävä kuin Emmerichin katastrofiklassikot Independence Daysta Day After Tomorrow’n kautta 2012:een. Ilma- ja meritaistelut ovat huikean upeita. Niiden kaoottisuus ei aiheudu nopeista leikkauksista, vaan ilma yksinkertaisesti on täynnä tulta ja rautaa, hauraita ihmisiä peltikuorien sisällä niiden keskellä. Ne saavat haukkomaan henkeä, vaikka greenscreen-efektit paikoin muuten hieman irvistävät saumoistaan.