Ohjaaja Satoshi Kon on tavallaan toisen japanilaisen mestarin Hayao Miyazakin peilikuva.
Millennium Actress on manga-artisti ja ohjaaja Satoshi Konin toinen pitkä animaatio. Ensimmäinen oli Perfect Blue (1997) ja ohjaajan jo siinä käyttämät erikoiset kerrontatavat ovat runsaasti edustettuina myös Millennium Actressissa. Konin muista töistä tällä hetkellä Suomessakin on dvd:llä saatavilla Millennium Actressia seurannut animaatioelokuva Tokyo Godfathers (2003) sekä hieno tv-sarja Paranoia Agent. Millennium Actress on aikaisemmin käväissyt Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vuonna 2005.
Perustarina Millennium Actressissa on suhteellisen yksinkertainen. Perinteikäs japanilainen elokuvastudio ollaan purkamassa, ja studion elokuvien myötä kasvanut toimittaja Genya Tachibana haluaa haastatella sen kuuluisinta tähteä, Chiyoko Fujiwaraa. Erakoitunut näyttelijätär ei kuitenkaan suhtaudu asiaan myötämielisesti ennen kuin Tachibana toimittaa hänelle kirjaimellisesti avaimen menneisyyteen. Vuosikymmeniä aikaisemmin teini-ikäinen Fujiwara oli saanut avaimen vallankumoukselliselta taiteilijalta, jota etsimällä näyttelijätär oli viettänyt lopun elämänsä. Itse asiassa hän rakensi koko uransa tuon etsinnän ympärille. Fujiwara kertoo näyttelijäntyöstään ja elokuvistaan Tachibanalle ja tämän koomiselle kameramiehelle.
Tähän asti tarina on suhteellisen helposti seurattava, mutta Kon rikkoo elokuvan rakennetta sekoittamalla kerronnan ja ajan tasoja. Fujiwaran elämä aukeaa katkelmina hänen elokuvistaan, joita Tachibana yleisön tavoin tuntuu seuraavan. Elokuvateattereissa istuva yleisö tosin näkee näyttelijätärtä ihailevan Tachibanan myös osallisena Fujiwaran vuosikymmenten takaisissakin elokuvissa, mikä saattaa aiheuttaa joitakin ”hetkinen?”-reaktioita. Perfect Blue -elokuvan toden ja kuvitelman sekoittumisen tavoin kyse on siitä, että mikä on totta elokuvan henkilöille, näytetään totena myös katsojille.
Myös animaation tyylilaji vaihtelee samalla, kun Fujiwaran elämä etenee toista maailmansotaa edeltävästä ajasta sen jälkeiseen Japaniin, ja hänen elokuvissa esittämänsä hahmot vaihtuvat historiallisten draamojen henkilöistä tieteistarinoiden sankareihin. Elokuvasta varmasti nauttii vieläkin enemmän, jos on edes jollain tasolla tuttu japanilaisen elokuvan kanssa. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole tarinan seuraamisen kannalta.
Satoshi Kon on animaatioiden tekijänä tavallaan toisen japanilaisen mestarin Hayao Miyazakin peilikuva. Siinä missä Miyazaki tekee elokuvia, jotka päällisin puolin sopivat koko perheelle, Kon tekee elokuvia hieman varttuneemmalle väelle. Miyazakin elokuvissa symboliset elementit ja hahmojen mielenliikkeet on luettavissa tapahtumien taustoilta. Konin elokuvissa päähenkilöiden pään sisäiset asiat vaikuttavat suoraan siihen mitä katsoja näkee, ja tarina on nähtävä niiden läpi. Yhteistä kummallekin on, että kummankin elokuvien syvemmät elementit realisoituvat kiehtovina kuvallisina fantasioina.
Vielä varoituksen sana herkistymään taipuvaisille katsojille: hauskoista tilanteista koskettavaan draamaan vaihtelevan Millennium Actressin katsominen saattaa vaatia nenäliinan tai pari.