Lauri Randlan esikoisohjaus on erikoinen tapaus. Randla on Neuvosto-Virossa vuonna 1981 syntynyt elokuvantekijä, mutta hänellä on inkerinsuomalaiset sukujuuret. Näkemiin Neuvostoliitto onkin lehdistömateriaalin mukaan ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä elokuva.
Draamakomedia perustuu ohjaajan omiin lapsuudenkokemuksiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, jolloin Neuvostoliitto oli vähitellen hajoamassa. Keskosena syntyneen Johannes Tarkkisen (Niklas Kouzmitchev) boheemi äiti (Nika Savolainen) halajaa länteen, missä odottaisi parempi elintaso. Voimakastahtoinen isoäiti (Ülle Kaljuste) taas haluaa kasvattaa Johanneksesta kunnon neuvostokansalaisen. Johannes jää tavallaan kahden täysin erilaisen kulttuurin ja ideologian väliin.
Elokuvassa puhutaan useita kieliä. Kertojaääni on suomalainen. Perheen kesken puhutaan inkerin kieltä, mutta muualla taas tilanteesta riippuen viroa tai venäjää. Siitä ei kuitenkaan synny kielten sekamelskaa, vaan se tekee elokuvasta todentuntuisen. Ääniraidalla soivat monille suomalaisillekin tutut aikakauden sävelet, kuten vaikkapa iskelmätähti Alla Pugatšovan Miljoona ruusua tai virolaispunkkari Villu Tammen Tere perestroika.
Autenttisuus on yksi elokuvan vahvuuksia. Ohjaajan lisäksi iso osa elokuvan tekijöistä on itse elänyt neuvostoaikana ja tuntee siihen liittyvät yksityiskohdat, jotka on saatu näyttämään surkuhupaisilta. Lavastus ja puvustus ovat täynnä kiehtovia yksityiskohtia.
Äidin Suomen puolelta mukanaan tuomat esineet kuten banaanit, Lapin Kulta -olut tai Johnson & Johnson -puhdistusaine saadaan tuntumaan suorastaan maagisilta ylellisyystarvikkeilta.
Randlalla on vetävä ote sekä käsikirjoittajana että ohjaajana. Johanneksen kasvutarina on valloittavan hauska ja etenee sujuvasti. Elokuva ei välttämättä niinkään naurata ääneen kuin saa hymistelemään hyväntuulisena.
Näkemiin Neuvostoliitto ei kuitenkaan ole pelkkä komedia. Siinä kuvataan hyvinkin traagisia asioita onnistuneesti komedian keinoin. Esimerkiksi salainen uraanijalostamokaupunki perustuu monen muun asian ohella tosielämään, ja se on varmasti ollut karmiva paikka asua.
Visuaalisesti elokuva on omaperäinen ja ilmeeltään tarkkaan harkittu. Värejä on käytetty taitavasti, eikä yksikään kameranliike tunnu turhalta.
Nuori Niklas Kouzmitchev on loistovalinta päärooliin, ja koko näyttelijäkaarti tekee luontevat ja uskottavat roolisuoritukset.
Lopputuloksesta tulee mieleen jo nimenkin perusteella Itä-Saksaan sijoittuva Goodbye Lenin, vaikka Näkemiin Neuvostoliitto onkin tarinana täysin erilainen.
Molempia yhdistää kuitenkin aihepiiri ja se, että molemmat ovat sympaattisia hyvän mielen komedioita, joissa on myös vakavampi puoli. Toivon mukaan Näkemiin Neuvostoliitto noteerataan myös kansainvälisesti, sillä se on harvinaisen onnistunut esikoisohjaus.
Jussi Huhtala