Irlantilaiset Magdalene-instituutit olivat kirkon, pääasiassa roomalaiskatolisen sellaisen, pyörittämiä laitoksia, joihin suljettiin ”langenneita” tyttöjä ja nuoria naisia. Ei ollut väliä, oliko kyseessä vietelty, raiskattu tai insestin uhri, avioliiton ulkopuolinen raskaus ja sen perheelle tuoma häpeä oli aina naisen syytä.
Heitä suljettiin nunnien yleensä luostarin yhteydessä pyörittämiin laitoksiin, joissa he maksoivat synneistään (pakko)työllä pääasiassa pesuloissa ja katumusharjoituksilla. Kun 1990-luvulla alkoi löytyä merkitsemättömiä hautoja, suurelle yleisöllekin alkoi selvitä, ettei toiminta kestänyt päivänvaloa. Kun toiminta 1990-luvun jälkipuoliskolla loppui, niissä oli parin sadan vuoden ajan kohdeltu kaltoin henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti kymmeniä tuhansia nuoria naisia.
Tämä historia on vahvasti läsnä vuoden 1985 joulun alle sijoittuvassa elokuvassa Nämä pienet asiat. Se perustuu Claire Keeganin vuonna 2021 julkaistuun kirjaan, joka on suomennettu samalla nimellä kuin elokuva. Suomessakin on aikaisemmin nähty valkokankaalla Keeganin Kasvatti-kirjaan perustunut elokuva Hiljainen tyttö (2022).
Nämä pienet asiat -kirjan on sovittanut elokuvaksi näytelmäkirjailija Enda Walsh, joka elokuvien puolella tunnettaneen erityisesti Steve McQueenin vuoden 2008 Hungerista. Ohjaajan toimii Tim Mielants, joka on työskennellyt pääosassa nähtävän Cillian Murphyn kanssa myös tv-sarjassa Peaky Blinders ja Netflix-elokuvassa Steve.
Murphy on pienessä irlantilaiskaupungissa asuva Bill Furlong. Hän kaapii kasaan elanton kuskaamalla raskaita ja likaisia hiilisäkkejä paikallisten asukkaiden ja yritysten lämmönlähteeksi. Vaikka perhe joutuu venyttämään pennejä, Billiltä löytyy aina lämpöä, myötätuntoa ja usein muutamia lanttejakin vielä huono-osaisemmille.
Näitä kyllä riittääkin. Kaltoinkohdellut ja hylätyt poikalapset joutuvat pääasiassa huolehtimaan itse itsestään, mutta kaidalta tieltä hairahtaneet tytöt päätyvät paikalliseen luostariin ankarien nunnien huostaan. Bill näkee tämän kaiken, ja se tuo pintaan kipeitä muistoja hänen omasta lapsuudestaan. Hän oli kiusattu au-lapsi, jonka äidille perhe oli kääntänyt selkänsä. Äidin ja pojan tilanne oli parempi kuin luostarin vangeilla, sillä he olivat päässeet varakkaan maanomistajarouvan suojiin.
Oma menneisyys on kuitenkin kovettamisen sijaan tehnyt Billistä lempeän ja empatiakykyisen. Kun hän hiiliä luostariin toimittaessaan pariin otteeseen kohtaa selvästi huonosti kohdellun Sarahin, syntyy halu tehdä jotain – mutta mitä?
Muistojen laukaisema posttraumaattinen stressi lähes lamaannuttaa Billin, varsinkin tiukan auktoriteettisten nunnien edessä. Emily Watsonin esittämän abbedissan johdolla luostari on syvällä yhteisön toiminnassa ja hymyyn kätketyllä uhkauksella Billiä muistutetaan siitä, miten nunnat pyörittävät paikallista koulua, jonka oppilaina perheen viisi tytärtä joko ovat jo olleet tai odottavat vuoroaan. Hiljaista ja reilua miestä arvostavat paikallisetkin varoittavat tätä nousemasta nunnia vastaan.
Murphy on loistava Billin roolissa. Hänen ilmeikkäät silmänsä välittävät ujon oloisen, syrjäänvetäytyvän Billin sisäistä myllerrystä. Katsoja odottaa sen purkautumista sydän sykkyrällä. Billin Eileen-vaimoa esittävä Eileen Walsh sopii myös rooliinsa ison perheen äitinä, joka tuntuu löytäneen Billissä täydellisen puolison. Silti Eileen on valmis vastaanottamaan luostarin lahjuksia ja sulkeman silmät epäkohdilta. Koska mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, kun omankin arjen pyörittämisessä on haastetta. Vastapuolella Watson tarjoaa hyvää sparrausta, mutta muuten suurin osa muusta hahmokaartista, Billin tyttäret mukaanlukien jäävät hahmotteluiksi.
Nämä pienet asiat koostuu nimensä mukaisesti pienistä mutta silti painokkaista hetkistä. Se etenee rauhallisesti, mutta kohtuullinen kesto ei anna tilaa tylsistymiselle. Elokuva on paikoin lähes musertava, kun sen tietää tosipohjaiseksi. Silti nimenomaan Murphyn roolisuoritus tekee siitä myös lämpimän ja toiveikkaankin.
Jouni Vikman
Nämä pienet asiat -elokuvan traileri
