L'Atalante-ohjaaja Jean Vigon lyhyen mutta sitäkin rikkaamman uran ensimmäinen dokumentti ja fiktioelokuva samassa klassikkopaketissa.
Ennenaikaisesti vain 29-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen ja päätyöllään L'Atalante (1934) elokuvahistoriaan seilannut Jean Vigo tapasi lääkärikäynnillä Pariisissa venäläissyntyisen kuvaajan Boris Kaufmanin ja pyysi tätä mukaan suunnittelemaansa avantgarde-dokumenttiin. Lopputuloksena syntynyt À Propos de Nice, Vigon ensimmäinen elokuva, on hurjalla montaasintajulla varustettu kritiikki Nizzan seurapiirejä kohtaan. Elokuva alkaa edellä aikaansa olevilla ilmakuvilla ja koostuu pääosin surrealismia lähentelevistä otoksista Rivieran ökyrikkaista.
Filmi sai hyvän vastaanoton ja poiki Vigolle pestin uimari Jean Tariksesta kertovan Taris, roi de l'eau -lyhytdokumentin (1931) ohjaajana. Muutettuaan takaisin Pariisiin Vigo tutustui tuottaja Jacques-Louis Nouneziin, jonka suojeluksessa syntyi esikoisfiktio Nolla käytöksessä.
Pitkälti Vigon omiin koulukokemuksiin pohjaava teos on villi ja käänteinen kuvaus autoritaarisen yhteisön sisällä purskahtavasta kapinahengestä ja lopulta täydestä anarkiasta, joka ei säästä niin viranomaisia kuin kirkonmiehiäkään. Avoimen radikaali teos otettiin aikanaan vihamielisesti vastaan ja vapautui sensorien pannasta vasta 1945.