Rakkaudella, Béatrice

Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.

16.8.2017 16:32
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 18.08.2017

Viisissäkymmenissä oleva kokenut kätikö Claire (Catherine Frot) työskentelee kituuttavalla äitiysklinikalla Pariisissa. Vaikka paikka on sulkemassa ovensa, Claire ei saa haettua uutta työpaikkaa. Hän tuntuu jumittuneen limboon; aikuinen poika on muuttanut kotoa aikoja sitten eikä horisontissa häämötä mitään mielenkiintoista. Ainakin ennen kuin palanen kauan sitten unohdettua menneisyyttä palaa hänen elämäänsä.

Iloluonteinen Beatrice (Catherine Deneuve) pelehti aikoinaan Clairen isän kanssa, ja nyt hän tupsahtaa tyhjästä sovittamaan syntejään. Ja hänellä vaikuttaa olevan kiire.

Oli kyseessä sitten Violette tai Séraphine (ihme, ettei uutuutta nimetty Claireksi), Martin Provost on kerta toisensa jälkeen todistanut olevansa Pedro Almodóvarin ja George Cukorin tasoinen ”naisten ohjaaja”. Rakkaudella, Beatrice ei ole poikkeus, se on kaiken kaikkiaan juuri sitä mitä ranskalaisohjaajalta on tottunut odottamaan. Se on sekä hyvä että huono uutinen, sillä vaikka kyseessä on ihan hyvä ja koskettavakin elokuva, se on myös melko yllätyksetön.

Onneksi sentään Catherine Deneuven vulgaari ja itsekeskeinen hahmo tarjoaa jonkin verran energiaa. Liian usein kunniallisiin ja jäykkiin rooleihin jämähtäneellä Deneuvella on selvästi hauskaa. Beatricella on aina hyvän maun väärällä puolella olevat vaatteet sekä taipumus mehukkaalla pihvillä ja Bordeaux-lasillisella herkutteluun. Hän on luonnonvoima, joka nauttii elämästä vaikka se tuonut mukanaan vain murheita ja joitakin roiseja muistoja. Hän on hiprakkainen jin Frotin tasaisen tylsälle yangille, eikä kestä kauan ennen kuin hänen keskeytymätön elämänilonsa osoittautuu erittäin tarttuvaksi.

Provost on elämänsä velkaa kätilölle, joten hän osaa kunnioittaa ammattia. Silti elokuva on hieman liian symmetrinen: toinen ei juo, toinen on harvoin selvä. Toinen on pyhittänyt koko elämänsä muiden hyvinvoinnille, toinen ajattelee vain itseään. Mutta vastakohdat tunnetusti viehättävät, erityisesti elokuvissa, joten on nopeasti selvää miten kaikki päättyy; Claire oppii jotain Beatricelta ja päinvastoin.

Harmi vain, että kaikki käy niin nopeasti, sillä horisontissa vaanivan taudin vuoksi Provost ravistelee ainesosat kasaan nopeammin kuin Tom Cruise Cocktailissa. Lisäksi elokuva ottaa itsensä kirjaimellisesti. Se on niitä tapauksia, joissa nutturan höllentäminen tarkoittaa… nutturan höllentämistä.

Alfred Hitchcockilla oli tapana sanoa, että elokuvan pitäisi alkaa maanjäristyksellä ja kasvattaa jännitystä siitä. Provosta avaa mieluummin synnytyksellä jos toisellakin. Ihmisiä pyydetään työntämään alkutekstien vielä pyöriessä, mutta on mielipidekysymys muuttuuko meno myöhemmin yhtään jännittävämmäksi. Se on kuitenkin melko turhaa kriittisyyttä, sillä Rakkaudella, Beatrice on pätevä ranskalainen draama – lajityyppi, jota voisi verrata lakritsimakeisiin. Piti niistä tai ei, tietää mitä on odotettavissa.

 

Rakkaudella, Béatrice -elokuvan traileri

Lisää luettavaa