Rambo: Last Blood

GENRE ENSI-ILTA 20.09.2019 TÄHDET

Rambo teroittaa veitsensä ja palaa tositoimiin elokuvasarjan viidennessä osassa. Väkivalta ja toiminta eskaloituu, mutta intensiteettiä ei nouse.

Ensimmäinen Rambo-elokuva ilmestyi jo vuonna 1982. Silloin olisi ollut suorastaan hullua ajatella, että Sylvester Stallone esittää samaa Vietnamin sodan traumoista kärsivää toimintahahmoa vielä yli 70-vuotiaanakin.

Taistelija (First Blood) sai kaksi jatko-osaa vuosina 1985 ja 1988, mutta sitten tulikin peräti kahdenkymmenen vuoden tauko ennen pelkäksi Ramboksi nimettyä neljättä osaa. Jo silloin Stallonea pidettiin rooliin yli-ikäisenä. Nyt on taas kulunut reilut kymmenen vuotta, ja siinä Rambo taas on.

Uudessa elokuvassa menneisyyden haavat vainoavat yhä John Ramboa, joka on vetäytynyt arizonalaiselle hevostilalle, missä hän asuu meksikolaisen taloudenhoitajansa Marian (Adriana Barraza) kanssa. Työnjako on selvä: Rambo hoitaa miesten hommat, kuten hevosten kasvatuksen ja veisten takomisen. Maria keittää kahvia ja paistaa kananmunia.

Marian lapsenlapsi, ilman äitiä ja isää kasvanut Gabrielle (Yvette Monreal) on Rambon silmäterä, kuin oma tytär. Rambon harmiksi tyttö haluaa hevosten kasvatuksen sijaan suureen maailmaan opiskelemaan. Sitä ennen Gabrielle haluaa löytää isänsä Meksikosta. Kuvaan astuu mukaan meksikolainen huumekartelli, ja Rambon on teroitettava veitsensä.

Rambo ei ole enää yhtä nuori ja vetreä, mutta nyt hänellä on apunaan erilaisia teknisiä vempaimia, jotka on hän on rakentanut kotitilansa luolastoihin. Kun hampaisiin saakka aseistettu rikollisliiga saapuu vierailulle, hän on valmis taisteluun.

Oliko uusi Rambo odotuksen arvoinen?

Last Blood alkaa lupaavasti eräänlaisella esinäytöksellä, jossa Rambo auttaa rajun tulvan keskelle joutuneita siviilejä.

Kun tapahtumat siirtymät Meksikoon, elokuva suorastaan lässähtää. Kuin katsoisi halvan telenovelan ja kömpelön toimintaelokuvan sekoitusta kliseisine pahiksineen. Paz Vegan esittämän toimittajanaisen odottaisi nousevan isompaan rooliin, mutta hänen roolinsa jää epämääräiseksi, kun keskitytään selvittämään raavaitten miesten periaatteellisia kysymyksiä veisten ja tuliaseitten kanssa.

Stallone on jäyhä karismaattinen itsensä, mutta ilman häntä Last Blood olisi kuin mikä tahansa suoraan dvd:nä ilmestynyt turha toimintapätkä. Väkivalta ja toiminta eskaloituu loppupuolella, mutta kunnollista intensiteettiä ei nouse.

Stallone on tapansa mukaan yksi käsikirjoittajista. Edellisen elokuvan hän myös ohjasi, mutta tällä kertaa hän on jättänyt ohjausvastuun Adrian Grunbergille, joka on toiminut aiemmin lähinnä apulaisohjaajana sinänsä mukiinmenevää Get the Gringoa (2012) lukuun ottamatta.

Stallonen tyyliin kuuluu, että hän haluaa pitää kontrollin omissa käsissään, ja tuntuukin, että ohjaaja on tässä tapauksessa pelkkä palkattu ammattimies. Ehkä sen takia kokonaisuudesta puuttuu visio.

Jussi Huhtala