Ready Player One

GENRE , , ENSI-ILTA 28.03.2018 TÄHDET

Yli kahden tunnin mittaisella namedroppaus-sessiolla on visuaalisesti huikaiseva ulkokuori ja herttaisen seikkailullinen sydän.

Wade Watts asuu romuvaraston näköisessä amerikkalaislähiössä ja kuluttaa päivänsä OASIS-virtuaaliuniversumissa. On vuosi 2045. Oasiksessa hengailu täyttää ihmisten arjen, ja köyhin katurottakin näyttää omistavan vähintään virtuaalilasit. Oasiksen kehittäjä, edesmennyt James Halliday (aina liikuttava Mark Rylance) on jättänyt virtuaalimaailmaansa perinnöksi pääsiäismunan eli kätketyn aarteen, jonka löytäjää odottavat mittaamattomat rikkaudet – ja koko Oasiksen täysi hallinta.

Munajahtiin etsitään vihjeitä Hallidayn elämästä ja kiinnostuksenkohteista, joten tämän ympärille on muodostunut massiivinen henkilökultti. Halliday on sattunut rakastamaan 1980-luvun populaarikulttuuria. Niinpä Ernest Clinen nuortenromaaniin perustuva elokuvakin on pullollaan popviittauksia. Nimiä pudotellaan rivakammin kuin Gilmoren tytöissä konsanaan, ja se muodostaa tärkeän osan Ready Player Onen viehätystä.

Samalla on väistämättä hiukan ankea ajatus, että Vaihda vapaalle, Ferrisin ja Paluu tulevaisuuteen -trilogian rinnalle ei olisi tullut mitään uutta 2040-lukuun mennessä, olkoonkin että nämä rajaukset perustuvat “kuvitteellisen pelinkehittäjän” mieltymyksiin ja että myös Citizen Kane ja Hohto mainitaan… Ready Player Onesta saa epäilemättä riemukkaan juomapelin. Teemaksi voi valita vaikka Loistokaverin, Atari 2600 -pelit tai Buckaroo Banzain. Vapaudut vankilasta, jos et joudu googlaamaan viimeksi mainittua.

Tietysti jokaisessa nuortenelokuvassa on yksi cool kid, jolla on Joy Division -paita, mutta Ready Player Onen kliseet eivät jää siihen. Pääsiäismunan metsästykseen osallistuu Oasiksen terävimpien nörttien lisäksi myös paha ja ahne suuryritys IOI. Niinpä puhdassydäminen Wade – Oasiksessa nimeltään Parzival, kuinkas muuten – ja hänen ystävänsä käyvät taistoon vapauden ja oikeuden puolesta.

Yksilö vastaan korporaatio -asetelma on ärsyttävän kulunut. Myös itkuvirsi oikean todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden välisestä hankauksesta kyllästyttää. Myönteistä sen sijaan on, että pelaajastereotyyppejä rikotaan; Oasiksessa pyörivät kaikenlaiset tyypit pikkupojista perheenäiteihin. Avatarinsa kautta he voivat olla virtuaaliuniversumissa mitä vain. Elokuvassa tätä vapautta toteutetaan valitettavan usein vain siistimmillä hiuksilla ja ninjakerrastoilla, mutta muutama ilahduttava poikkeuskin nähdään.

Steven Spielberg on muotoillut Ready Player Onesta todella näyttävän, visuaalisen ja vetävän seikkailun. Spielberg tekee kaikesta ison näköistä ja oloista. Samalla on hiukan huvittavaakin, että virtuaalimaailmaan sijoittuvat kohtaukset tuntuvat usein paljon uskottavammilta ja kiinnostavammilta kuin elokuvan fyysisen todellisuuden tapahtumat. Ready Player Onen pelimaailma on kiistattoman komea ja yksityiskohtainen. Rohkeimmat voisivat puhua 2010-luvun Tronista.