Pätevä suomalaisanimaatio tarjoaa hyvää viihdettä lapsikatsojille.
Meitä, jotka kasvoimme Allu Tuppuraisen Rölli-hahmon parissa, uusi animaatioversio saattaa aluksi oudoksuttaa, mutta toisaalta eteneminen uusille urille on luonnollista ja jopa toivottavaa. Röllin hahmo on sen verran voimakas, että se kestää uudetkin ilmenemismuodot ja kuullaanhan animaatiossa Röllinä edelleen Allu Tuppuraisen persoonallista ääntä.
Röllin sydämessä Rölli tapaa Milli-menninkäisen ensimmäistä kertaa, kuten vuoden 2001 Rölli ja metsänhenki -elokuvassakin. Millin (Saija Lentonen) kotimetsä on kivettymässä, joten hän on lähtenyt etsimään pelastusta tilanteeseen. Vanha legenda ymmärryksen sydämestä on ainoa toivo metsän pelastamiselle. Pienen väärinkäsityksen seurauksena ryhmä röllejä päättää lähteä auttamaan sydämen löytämisessä.
Konflikteja syntyy, kun hyvää tarkoittava menninkäinen ja hauskanpitoa rakastavat röllit lähtevät yhteiselle etsintäretkelleen.
Röllin sydämeen on selvästi otettu vaikutteita muista animaatioelokuvista. Shrek-elokuvien tyyliin suomalaisanimaation tekijät ovat ujuttaneet mukaan lempeää pilkkaa perinteisistä animaatioista ja saduista. Röllimäiseen maailmaan kuuluu, että prinsessa haluaa takaisin rupiseksi sammakoksi eikä toisinpäin. Elokuvaa on myös ´kotoutettu´ erilaisin keinoin: sauna, lumi ja revontulet kuuluvat röllimaailmaan. Röllin sydäntä levitetään useisiin maihin; olisikin mielenkiintoista nähdä miten meille tuttuja asioita käännöksissä käsitellään ja miten Rölli-hahmo niissä käsitetään. Toisaalta onhan japanilainen animaatiokin tullut suosituksi ympäri maailmaa, vaikka se usein käsittelee länsimaalaisille outoja käsitteitä ja myyttejä.
Animaatiossa on paljon vauhdikasta tapahtumaa ja useita vetoavia hahmoja, joihin on uhrattu ehkä yllättävänkin paljon aikaa. Rölli itsessään jää elokuvassa ajoittain suhteellisen pienelle huomiolle, mikä toisaalta korostaa hänen ”tavallisuuttaan”. Hahmot sinänsä eivät ole hirvittävän omaperäisiä, useimmat stereotypiat löytyvät muista elokuvista tai kertomuksista, mutta se ei vähennä niiden toimivuutta. Animaation taso on hyvä, elokuvaan on turha lähteä odottaen Kössi Kenguru -tyylisiä karikatyyrejä.
Röllin sydämessä on selkeästi lähdetty viihdyttämään niin aikuis- kuin lapsikatsojiakin, mutta enimmäkseen elokuva on tarkoitettu nuoremmalle katsojakunnalle. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö varttuneemmat katsojat pystyisi nauttimaan elokuvasta. Jos omaa vähäänkään sitä kuuluisaa lapsenmieltä, pystyy ohittamaan juonikuvioiden ja dialogin ilmeisyydet ja nauttimaan toiminnasta. Dialogin pahimpia ilmeisyyksiä on yritetty pehmentää huumorilla, mutta loppuosan ympäristönsuojelupropaganda alkaa hiukan ärsyttää. Sama viesti on toistettu niin usein ja paremmin muualla. Ensimmäisenä mieleen tulee 1970-luvun Ruohometsän kansa, joka psykoottisine jäniksineen on ikuisesti poltettu muistiin. Siinä luonnonsuojeluasiaa sentään ajettiin vakavissaan, jopa pelottavuuteen asti. Kaiken kaikkiaan Röllin sydän tarjoaa kuitenkin kivaa perusviihdettä lapsiperheille.