Run All Night

GENRE , ENSI-ILTA 17.04.2015 TÄHDET

Taken-leffasta (2008) yhdeksi aikamme suurimmaksi toimintatähdeksi noussut 62-vuotias näyttelijäkonkari Liam Neeson uhkailee, että on jättämässä toimintaroolit muutaman vuoden kuluessa. Jos näin tapahtuu, tulevat katsojat menettämään paljon, sillä karismaattisen karhea Neeson on kuin luotu näyttelemään näitä action-leffojen graniittisia kivikasvoja, jota hän myös Run All Nightissa esittää.

Entinen palkkamurhaaja Jimmy Conlon (Liam Neeson) kamppailee elämässään. Menneisyyden haamut vainoavat, ja sekä poliisit että vanhat gangsterit aukovat naamaansa. Vain viina on jäljellä. Kaikki muuttuu äkillisesti, kun hänen ainoan kaverinsa, mafiapomo Sean Maguiren (Ed Harris) poika Danny (Boyd Holbrook) ja Jimmyn oma poika Mike (Joel Kinnaman) joutuvat kahnaukseen. Alkaa yöllinen selviytymistaistelu, jossa väistellään niin korruptoituneita poliiseja, mafian tappajia kuin itse mafiaakin. Takaa-ajetut isä ja poika joutuvat myös puntaroimaan tulehtunutta suhdettaan aivan elokuvan loppumetreille saakka.

Vaikka Run All Night keittää action-soppansa genren perusraaka-aineista, on se silti yksi parhaita lähivuosien toimintapainotteisia draamaelokuvia. Paljosta voidaan kiittää elokuvan ohjaajaa, espanjalaista Jaume Collet-Serraa, joka on aiemmin ohjannut muun muassa Neesonin tähdittämän, viime vuonna julkaistun keskinkertaisen Non-Stopin sekä yhden lähivuosien parhaimpiin kuuluvan kauhuelokuvan, Ottolapsen (2009).

Collet-Serran kuvausjälki on rouhean rosoista, se on synkkää ja masentavaa. Junkie XL:n säveltämät musiikit tukevat tätä sateista kuvastoa täydellisesti. Brooklyn ei ole ikinä ollut näin pimeä paikka.

Näyttelijäsuoritukset ovat myös oivallisia läpi linjan. Neeson on upean raaka ja karhea elämää nähnyt katkera juoppo, Harris on klassinen kovakasvoinen pomomies ja ruotsalainen Kinnaman tekee luultavasti uransa parhaan roolisuorituksensa.

Collet-Serra petaa loppukohtausta läpi koko elokuvan, mutta se on silti erityisen pysäyttävä. Hollywoodissa harvemmin nähdään Run All Nightin kaltaisia (anti)kliimakseja. Katsoja luultavasti tunteekin pientä masennusta elokuvateatterista poistuessaan. Eikä se ole lainkaan väärin.


Aiheeseen liittyvät elokuvat