Amerikkalainen playboy-ohjaaja Brett Ratner (s. 1969) löi itsensä toden teolla läpi toisella pitkällä elokuvallaan Rush Hour (1998), jossa hän varioi tuoreesti tuttuakin tutumpaa ”epäsuhtainen poliisipari” -toimintaelokuvakaavaa. Ratnerin neronleimaus oli maanitella hongkongilainen toimintatähti Jackie Chan Hollywood-elokuvaan ja yhdistää tämä vinkuvaääniseen mustaan mieheen Chris Tuckeriin.
Chan oli aluksi vastentahtoinen, mutta menestynyt toimintakomedia käynnisti hänen Hollywood-uransa kokonaan uudelleen. Vuonna 2001 valmistui jatko-osa Rush Hour 2, josta tuli todellinen megahitti ja joka itse asiassa olikin sekä hauskempi että vauhdikkaampi kuin edeltäjänsä.
Nyt teattereihin saapunut trilogian kolmas osa on kuitenkin jälleen askel taaksepäin. Toiminnan saralla ollaan vielä suhteellisen lähellä totuttua tasoa, mutta huumori on monin paikoin todella väsynyttä. Kokonaisuutta leimaa tunne siitä, että elokuva on tehty pikemminkin kuningas dollaria kohtaan tunnetusta velvollisuudentunnosta kuin todellisesta tekemisen ilosta tai halusta. Viime vuosina pelkästään Rush Hour -sarjan elokuvissa esiintyneen Tuckerin näyttelemä etsivä Carter ja Chanin tarkastaja Lee päätyvät tällä kertaa kiinalaisten triadien pirullisten suunnitelmien jäljille, kun nämä yrittävät kiinalaisen suurlähettiläs Hanin (Tzi Ma) salamurhaa Los Angelesissa. Kaksikko päätyy ennen pitkää Pariisiin triadien kaikkein suurimman salaisuuden perässä. Mysteerin avaimeksi osoittautuu paikallinen kaunotar Genevieve (Noémie Lenoir). Tilannetta mutkistaa Leen menneisyydestä peräisin oleva vihollinen.
Rush Hour 3 on rutiinilla toteutettua toimintaviihdettä, jossa ei ole edes pyritty saati ylletty minkäänasteiseen omaperäisyyteen. Paitsi että Jeff Nathansonin käsikirjoitus ei tarjoa katsojalle minkäänlaisia yllätyksiä, tämän on täytynyt olla umpiunessa ellei hän ole jo ensimmäisen varttitunnin aikana kyennyt arvaamaan, kuka on lopussa yllättäen pahikseksi paljastuva roolihahmo.
Kertakäyttöisenä toimintaviihteenä elokuva ajaa juuri ja juuri asiansa. Loppuvaiheissa taistellaan tietenkin Eiffel-tornissa, ja poikamaisessa hengessä toteutettu elokuva tarjoaa runsaasti silmäniloa Ratnerin hengenheimolaisille kauniiden mutta monin paikoin häkellyttävän vähäpukeisten naisten muodossa.