Tietokoneella pystytään nykyään luomaan jäykkien excel-taulukoiden ja powerpoint-sulkeisten lisäksi myös elävän oloisia virtuaali-ihmisiä. Andrew Niccolin ohjaama Simone-elokuva, tai paremminkin S1m0ne, on tästä kiehtova osoitus. Ei muuta kuin Simulation One -ohjelmaa lataamaan, ja pian saat eteesi 3D-aihion unelmiesi elokuvatähden luomiselle! Ihmekös tuo, että Al Pacinon herttaisesti esittämä luuseriohjaaja Viktor Taransky on innoissaan. Ennen S1m0ne-onnenpotkuaan hänen elämänsä oli valumassa reipasta vauhtia toiletista alas. Taranskyn viittä vaille valmiin elokuvan päätähti, diivan elkeinen Nicola Anders (Winona Ryder) päättää, ettei hän haluakaan elokuvaan, ja kävelee seteistä ulos. Kukaan ei suostu huono-onnisen ohjaajan uudeksi naistähdeksi. Kuin tuplajättipotiksi Taransky saa vielä potkut studiolta. Kengittäjänä on studion pomo Elaine Christian (Catherine Keener), joka on Taranskyn ex-vaimo ja Lainey-tyttären (Evan Rachel Wood) äiti. Samana päivänä Taransky saa heittää hyvästit rahalle, uralle, perheelle ja itsekunnioitukselle. Taranskyn onni kääntyy, kun hän saa perinnöksi syöpään kuolleelta ihailijaltaan Hank Alenolta Simulation One –tietokoneohjelman. Taransky luo tällä ennennäkemättömällä 3D-tietokoneanimaatio-ohjelmalla elokuvaansa uuden naistähden, Simonen. Virheetön superblondi Simone on kuin tehty tähdeksi. Hänellä on Lauren Bacallin ääni, Sophia Lorenin vartalo, Audrey Hepburnin kasvonpiirteet ja muutenkin jotain tuttua, ja silti uutta ja kiehtovaa. Simonen tähdittämästä elokuvasta tulee kassamenestys, ja Simonen kuvilla tapetoi kantensa jokainen aikaansa seuraava lehti. Mutta miksi kukaan ei koskaan näe Simonea livenä? Vain Viktor Taransky tietää syyn, ja pitää sen visusti omana tietonaan.
Valheilla on yleensä lyhyet jäljet. Taranskyn valhe ehtii tehdä elokuvan toisensa perään. Simone alkaa elää omaa elämäänsä. Mediajulkisuus ruokkii Simonen menestystä ja Simonen menestys medioiden levikkiä. Miten tämä voi päättyä?
Elokuvien tekemisestä kertovat elokuvat ovat yleensä ärsyttävää omissa mehuissa piehtarointia, mutta S1m0ne onnistuu tekemään sen kohtuullisen hyvin. S1m0ne vaikuttaa ohjaaja Andrew Niccolin kannanotolta tähtien virtuaalikloonauskeskusteluun. Niccol antaa tietäen tai tahtomattaan kunnon näpäyksen näyttelijöille, jotka ovat päässeet urallaan miljoonatileille ja kehtaavat oikutella pikkumaisesti. Heidät voidaan tulevaisuudessa sivuuttaa täydellisillä virtuaaliluomuksilla. Niccol herättelee myös elokuvayleisöä, joka on tottunut mitä ihmeellisimpiin action-erikoistehosteisiin, mutta ei ole älynnyt, että näyttelijöiden tekemää jokapäiväistä roolityötä, ilmeitä, eleitä, kasvoja ja vartaloja sekä kokonaisia elokuvakohtauksia manipuloidaan digitaalisesti nykyään erittäin paljon. Viimeistään S1m0nen nähtyäsi et voi ikinä olla epäilemättä kaikkea, mitä silmillesi elokuvissa tarjotaan. ”Mitä väliä sillä on, ovatko julkkikset todellisia?” kysyy ohjaaja Andrew Niccol itse. Niin, onko sillä väliä? Virtuaalijulkkisten elämä voisi olla juorulehtien toimittajien unelma ja paparazzien painajainen.
[Simone]
Ohjaaja Andrew Niccol on aiemmin tuottanut ja käsikirjoittanut Jim Carreyn tähdittämän elokuvan Truman Show sekä ohjannut ja käsikirjoittanut loistavan Gattacan, jossa on pääosissa Ethan Hawke ja Uma Thurman.
Al Pacino on kahdeksankertainen Academy Award –ehdokas. Viktor Taranskyn roolissa Pacino pääsee kokeilemaan vaihteeksi draamakomedia-taitojaan. Pidän Pacinosta. Hän on silti Taranskyn roolissa ihmeen reppanan oloinen. Ehkä onkin tarkoitus. Ammattimiehelle ei mene menestyksestä neste päähän. Simonen luoja ei tunne olevansa jumala, vaan ohjaaja, edelleen. Pacinon parasta antia voi ihailla elokuvissa Arpinaama sekä Naisen tuoksu, josta hänet palkittiin kahdesti, niin Oscarilla kuin Golden Globella. Ensi vuonna Pacinolta on tulossa kankaille kolme uutta elokuvaa.
Catherine Keenerin rooli studiopomona on vaisu, etten sanoisi jäykkä. Keeneriä kun olen tottunut ihailemaan omintakeisten ja mitä erilaisimpien sekopäisten naisten rooleissa, viimeisinpänä elokuvassa Full Frontal.
Simone on aito tietokoneanimaation ja ihmisen mallin yhdistelmä. Simonen hahmoa on ollut luomassa kolme taitavaa animaatiotaloa: BUF, Inc., Blackbox Digital ja Grey Matter. Hienoa jälkeä kautta linjan, Simonen hiuksia, digitaalikyyneliä ja hologrammihahmoa myöten. Sen sijaan elokuvan kiusallisen epäaidoissa digitaalilinnuissa on edelleen parantamisen varaa.
Tämä elokuva ei viihdytä. Sen sijaan tämä elokuva herättää keskustelua. Ehkä on tarkoituskin. Got the message?