14-vuotias Henri elää isänsä (Eero Enqvist) kanssa maalla lähellä hevostalleja. Isä ja äiti ovat eronneet, eikä Henrin yhteydenpito äitiinsä ole satunnaista puhelinsoittoa kummempaa. Isä on myös järjestänyt Henrin koulusta kotiopetukseen. Syy on Henrin änkytys, joka vaikeuttaa hänen elämäänsä. Yhdessä isänsä kanssa he tankkaavat yläasteen matematiikkaa, mutta oppi ei tunnu menevän Henrin päähän. Ainoastaan tallilla hevosten parissa hän tuntuu voivan hyvin. Hän ei edes änkytä lainkaan puhuessaan hevosille.
Taustalla kummittelee isän halu muuttaa kaupunkiin. Suuremmassa koulussa Henri voisi saada paremmin kaipaamaansa tukea. Toisaalta isä tuskastuu Henrin kyvyttömyyteen oppia matematiikkaa. Tallilla pyörii tallityttöjä, jotka välistä ottavat kontaktia ujoon ja syrjäänvetäytyvään Henriin. Vain nimettömäksi jäävään tallirenkiin (Elena Leeve) hän ottaa itse kontaktia.
Salpa on ladattu täyteen hyviä aikomuksia. Ei voi olla lainkaan eri mieltä, että nuoren pojan vaikea änkytys ja siitä johtuva sosiaalinen eristys on kurja juttu. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Zagros Manuchar kärsii itsekin änkytyksestä, ja hän on halunnut tehdä pitkän elokuvan esikoisohjauksensa itseään koskettavasta aiheesta. Ihan kiva sinänsä, mutta kovin vähän aineksia soppaan on saatu kasaan. Nuorten harrastajateatterista löytynyt Elis Lindfors tekee kelvollista työtä Henrinä, mutta olisi ehdottomasti kaivannut parempaa ohjausta. Hän kyllä näyttelee änkytystä uskottavasti – varmaankin koska ohjaaja on kyennyt hänet opastamaan. Sen sijaan Henrin muu olemus on viety karrikatyyrin asteelle, joka makaaberisyydessään on tahattoman huvittava. Syy ei ole nuoressa näyttelijässä itsessään, vaan ohjaajan olisi pitänyt puuttua siihen.
Eero Enqvist ja Elena Leeve tekevät ammattityötä, mutta kovin vähän heille on tarjottu näyteltävää. Pahimmat elokuvan synneistä ovat sen käsikirjoituksessa. Manuchar on nuori ja hänen kokemattomuutensa paistaa kauas. Hahmot eivät kehity ja ovat raivostuttavan yksiulotteisia. Dialogi on junnaavaa, epäuskottavaa ja osoittelevaa. Kun kerran Henri on otettu kotiopetukseen, miksi hän keskittyy yksinomaan matematiikkaan? Katsoja ymmärtäisi vähemmälläkin toistolla hyvin, että Henrin on vaikeaa tankata matematiikkaa. Sen sijaan ohjaaja lataa laskuharjoituksia uuvuttavalla tahdilla. Vähempi olisi riittänyt. Emme saa tietää Henrin isästä juuri mitään muuta kuin että hän opettaa itse poikaansa, on eronnut ja käyttää pukua töissään. Tallirengistä emme tiedä edes hänen nimeään. Mutta sen kyllä, että hän ottaa kotoaan karanneen Henrin luokseen, mutta ilmoittaa siitä vasta joskus myöhemmin. Ei ole mitenkään uskottavaa, että Henrin isä ei ole karkulaisesta sen enemmän huolestunut. Henrin ja isän välinen puhelinkeskustelu on kaikin puolin typerä, ja sen tekninen toteutus on surkea. Ei olla edes viitsitty tuoda vaikutelmaa puhelimessa käydystä keskustelusta. Vaikuttaa, että näyttelijät ovat olleet samassa tilassa. Toista vain ei näy ja toinen katsoo luuri korvallaan ulos ikkunasta.
Maton katsojan alta vie aina se, että esitellään joku henkilö tai asia esitellään, jolla ei myöhemmin ole mitään merkitystä. Esimerkiksi kun talleilla kerran muutama tallityttö kertoo Henrille yhden heistä pitävän tästä, ei se koskaan johda tarinassa mihinkään. Miksi ei? Jos ei, miksi se on edes tuotu tarinaan mukaan? Dramaturgiaharjoituksille olisi ollut käyttöä. Elokuvan kesto on myös sen ongelma. Tästä aiheesta ja sen käsittelytavasta vajaan puolen tunnin lyhytelokuva olisi ollut napakampi ja riittävämpi harjoitustyö.