Lisbeth Salanderilla on monet kasvot. Noomi Rapace, Rooney Mara ja nyt Claire Foy. Näitä näyttelijöitä yhdistää muukin tekijä kuin Millenium-sarja. He ovat nimittäin kaikki myös erittäin lahjakkaita näyttelijöitä.
Se mikä ei tapa on jälleen yksi uudelleenkäynnistys. Se ei sinänsä haittaa, sillä elokuva on erinomainen tapa päästä mukaan sarjan meininkiin. Se on vakava mutta hellä. Katsojaa ei johdateta korkea-adrenaliiniseen toimintaan, mikä ei tarkoita sitä, ettei toimintaa olisi. Sitä nimittäin on.
Tyylikkäiden toimintakohtauksien ja kylmäävän tarinan suhde on täydellinen. Toiminta ei ole epäselvää tai liian hytkyvää. Siihen on helppo keskittyä ja se tuo parhaimmillaan eteen lisää herkullisia juonielementtejä. Sehän toiminnan tarkoitus on ollut alusta alkaen.
Claire Foy tekee (yllättäen) huomattavasti mehukkaamman roolin kuin vastikään julkaistussa Damien Chazellen pätkässä Ensimmäisenä Kuussa. Elokuvassa rauhallista kotiäitiä esittänyt Foy on kokenut täyskäännöksen ja onkin nyt punk-tyylinen kovanaamahakkeri.
Tukholmaan sijoittuvassa elokuvassa pientä huumoriarvoa tuo se, että elokuvan kohtuullisen isossa cast-listauksessa on vain kaksi ruotsalaista. Toki hupia tuo myös Foyn ruotsalaisella aksentilla maustettu englanti. Plussapisteitä myös Stephen Merchantille ja Lakeith Stanfieldille uskottavista roolisuorituksista!
Tarina on peruselementeiltään vakoojaelokuvista tuttua höttöä. Mielenkiintoiset tarinan kääntöpisteet pitävät kuitenkin katsojan hyvin mukana. Jostain syistä trailereissakin paljastettua pääpahista olisi saanut pitää paremmin piilossa markkinointimateriaaleista. Vaikkei henkilöllisyys ketään todennäköisesti shokeeraakaan, olisi se ollut mukava saada tietoonsa vasta elokuvan aikana. Trailereita näkemättä elokuva todennäköisesti on parhaimmillaan. Myös kirjan lukematta jättäminen ennen elokuvaa on suositeltavaa, kuten aina.
Elokuva jättää odottamaan jatko-osaa jo pelkästään viihdyttävyytensä ansiosta vaikka päättääkin tarinansa mukavasti. Sonylla ollaan ilmeisesti muutenkin varautuneita pieneen kassavirtaan, sillä markkinointiin ei törmää juuri missään, niin valitettavaa kuin se onkin tästä elokuvasta puhuttaessa.