Marokon aavikolla jytisee, kun raihnaisia kaiuttimia kootaan torneiksi keskellä ei mitään. Aavikolla järjestetään reivejä, joihin sekalainen joukko ihmisiä pakenee ympäröivää maailmaa. Sirât-elokuvan päähenkilö Luis (Sergi López) on siellä kuitenkin eri tarkoituksella. Hän etsii kadonnutta tytärtään.
Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon voittanut Sirât on vuoden uniikeimpia ja hypnoottisimpia elokuvakokemuksia. Intensiivinen elokuva jättää katsojaansa vahvan tunnejäljen, vaikka kärsii muutamista ongelmista.
Elokuva vaatii kärsivällisyyttä, mutta vetää lopulta mukaansa ahdistavaan maailmaansa. Pitkät kuvat ja painostava äänimaailma löytävät teoksen aikana tiensä katsojansa ihon alle. Alkupuoli on hitaudessaan tosin jo hieman raskas, kun elokuva tuntuu hetkittäin junnaavan paikoillaan. Tälle on temaattinen ja rakenteellinen syy, mutta elokuvallisesti alkupuoli on vähän liian pitkä.
Kärsivällisyys kyllä palkitaan loppupuoliskolla. Juuri kun elokuvan rytmiin ja maailmaan luulee päässeensä kärryille, Sirât paljastaa todelliset kyntensä ja laittaa täysin uuden vaihteen silmään. Puolivälin jälkeen tuntuu mahdottomalta arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja loppupuolen intensiteetti on käsinkosketeltavan vahvaa.
Sirât antaa myös paljon pohdittavaa elokuvan jälkeen. Rikkinäiset hahmot hakevat rauhaa erämaan keskeltä, kun lähellä käytävän sodan vuoksi oikea maailma tuntuu liian musertavalta. Teoksen keskiössä on se hetki, kun todellisuus iskee eskapismia hakeviin ihmisiin täysin puun takaa julmalla tavalla. Elokuva tutkii todellisuuspakoa ja surua tuoreesta vinkkelistä kysymällä, voiko eskapismia enää olla, kun oma suru saavuttaa maksiminsa? Voiko tragedialta paeta vai pakenetko silloin myös itseltäsi?
Vaikka Sirât on teemoiltaan parhaimmillaan nerokas, hahmot olisivat kaivanneet vielä hieman enemmän työtä. Päähenkilöt jäävät yksiuloitteisiksi ja ovat enemmänkin rooleja, joiden kautta voi myötäelää käsittämättömiä tilanteita. Se on ihan ok ratkaisu, mutta viimeisen tunteellisen iskun saavuttaakseen pitäisi hahmoista välittää hieman enemmän kuin Sirât antaa katsojille syytä. Paremmat hahmot olisivat tuoneet reilusti lisää lihaa Sirâtin luiden ympärille.
Kuvaus ja äänisuunnittelu ovat elokuvan ehdottomia vahvuuksia. Kuvat ovat pitkiä ja hypnoottisia päästäen katsojan lähelle tutkimaan uhkaavaa aavikkoa. Äänimaailma jää vahvasti mieleen sen risteyttäessä reivien säksätyksen ja aavikon hiljaisuuden. Kokemus on teknisesti niin vahva, että Sirât todellakin kannattaa katsoa elokuvateatterissa.
Kokonaisuutena Sirât on vaikuttava ja voimakas teos, jonka tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Pienillä viilauksilla siitä oltaisiin voitu tosin saada tunteellisesti vahvempi, mutta tällaisenaankin se on oikein hyvä elokuva. Ehdottomasti kokemisen arvoinen ja elokuvallista ilmaisua eteenpäin vievä teos.
Justus Elo
Sirât -elokuvan traileri
