Isojen yritysten näpit ovat syvällä nykymaailmassa, ja jokainen työntekijä on korvattavissa. Tällaisesta käytännöstä on kuitenkin haittaa etenkin silloin, jos yritys on sekaantunut kyseenalaisiin kuvioihin. Sarah (Lily James) on ennen siirtoaan dokumentoinut huolestuttavia papereita, jotka viittaavat hänen firmansa ruoka-aineissa oleviin haitallisiin aineisiin. Hänellä on koko ajan tunne, ettei ole turvassa, minkä takia hän pyytää apua juristilta. Juristi päätyy antamaan naiselle numeron, jonka kautta tämä voisi saada elämänsä takaisin hallintaansa.
Ash (Riz Ahmed) järjestää ihmisille suojelua vaikeissa tilanteissa, jos näitä esimerkiksi vainotaan tai häiritään. Kun Sarah ottaa yhteyttä ja kertoo huolensa, Ash suostuu ottamaan hänet asiakkaakseen. Samaan aikaan Sarahin entisen työpaikan etsivät ovat jo asemissa ja valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen haltuunsa tämän dokumentit.
New Yorkin tehdasalue ja kaupungin ihmismassat erottelevat hyvin kaupungin eri puolia, ja leikkauksen rytmi on napakka, vaikka pitkistä yhden kuvan otoista ei voida puhua. Äänimaailma on kuitenkin ongelmallinen: ääniraita tuntuu toistuvan jatkuvasti eikä aina sovi kuvaan. Esimerkiksi ravintolakohtauksissa lasien kilinä ja taustahälinä eivät istu lavastukseen ja rekvisiittaan. Elokuvan musiikki sen sijaan toimii, sillä se on räväkkä ja muistuttaa pitkää jousta, joka on jännitetty äärimmilleen ennen katkeamista.
Firman palkatun rikostutkijoiden erikoisjoukkojen hahmokokoonpano on mielenkiintoinen, mutta kahden tunnin kestosta huolimatta pahishahmoja on aivan liikaa. Osalle heistä ei ole edes kirjoitettu dialogia ja he tuntuvat ontoilta sivuhahmoilta vailla huumoria. Tämä ihmetyttää etenkin siksi, että heidän pomoaan (Sam Worthington) olisi voinut hyödyntää huomattavasti paremmin. Kokoonpanon olisi voinut helposti puolittaa ilman, että se olisi vaikuttanut itse juoneen.
Sama ongelma koskee myös pääkaksikkoa, joka jää lopulta varsin kevyeksi. Ashin ja Sarahin yhteydenpidon perusta on puhelinpalvelu. Ash viestittelee asiakkaittensa kanssa puhelinfirman välityksellä välttääkseen puheluiden jäljittämistä liittymien kautta. Tekniikka osittain toimii, mutta koska päähahmojen välillä on tuntematon välikäsi, ei päähenkilöiden välillä tunnu olevan mitään kemiaa tai motivaatiota toisiaan kohtaan ennen kuin vasta viimeisen puolituntisen aikana.
Sovittelija on kädenlämpöinen trilleri, joka leikittelee idealla hyvän ja pahan asteista ja onko kiristäminen oikein, vaikka taustalla olisikin vilpitön aate. Se kompastelee hahmojen onttouteen ja motivoimattomuuteen mutta viihdyttää silti juuri ja juuri parin tunnin kestonsa ajan.
Werneri Pihlajamäki
Sovittelija -elokuvan traileri
