Star Wars: The Force Awakens

GENRE , ENSI-ILTA 16.12.2015 TÄHDET

Vuonna 1983 Tähtien sota -saaga huipentui Jedin paluu -elokuvaan. 1999–2005 ilmestyi kolme elokuvaa, jotka sijoittuivat aikaan ennen tarinan vuonna 1977 avannutta ensimmäistä Tähtien sotaa. Niissä saagan luonut George Lucas käpertyi näpertelemään oman maailmansa yksityiskohtien kanssa, eivätkä ne muutenkaan juuri tuoneet alkuperäiseen trilogiaan uutta.

Star Wars: The Force Awakens sen sijaan jatkaa tarinaa hyppäämällä kolmisenkymmentä vuotta eteenpäin – kuten reaalimaailmassakin on tapahtunut. Alkuperäiset sankarit ovat pariutuneet, eriytyneet, jopa kadonneet. Sankariteot ovat haalistuneet myyteiksi, ja jedien kadottua Voima on jäänyt pahisten yksityisomaisuudeksi. Imperiumin raunioista onkin noussut uusi galaktinen hirmuvalta, Ritarikunta, joka on asettunut demokraattisempaa Tasavaltaa vastaan. Kapinallisjoukot eivät siis ole voineet ripustaa aseitaan naulaan.

Tähtien sota -klassikon tapaan uuden taistelun avaintekijät löytyvät hiekkaiselta planeetalta, jolla nuori nainen, Rey, elättää itsensä myymällä avaruusalusten romuista vielä käyttökelpoisia osia. Hän törmää Finniin, Ritarikunnan iskusotilaaseen, joka on havahtunut aivopesustaan havaitsemaan olevansa pahan palveluksessa.

Finn on auttanut pakoon vangitun kapinallislentäjän, ja niin hän ja Rey tulevat vedetyksi kapinallisten yritykseen löytää kadonnut Luke Skywalker. Siitä alkaa seikkailu, johon liittyy koko ajan yhä enemmän alkuperäisestä trilogiasta tuttua väkeä ja välineistöä. Mitä pitemmälle elokuva etenee, sitä enemmän silmäniskuja menneeseen katsojille heitetään. Jotkut toimivat, jotkut tuntuvat juuri siltä mitä ovatkin: päälleliimattuja.

The Force Awakens onkin mielenkiintoisella tavalla kahtiajakoinen. Sen ensimmäinen puolisko tuntuu uudelleenkäynnistykseltä, kun tuntemattomat hahmot sidotaan katsojan tuntemaan maailman, jälkimmäinen taas on puhdasta uudelleenfilmatisointia, kun tulokkaat sulautetaan jatkumoon tuttujen henkilöiden ja vielä tutumpien tarinankäänteiden kautta. Kokonaisuutta pitää kasassa vanha kunnon Tähtien sota -tunnelma, joka saa hyväksymään toisaalta tapahtumien kuluneisuuden ja toisaalta liiankin kiireesti juoksutetut käänteet ja ihmissuhteet. The Force Awakens on ensimmäisten elokuvien tapaan rehellisen lapsellista avaruussaippuaa.

Saagan kannalta uusista näyttelijöistä taidokkaimmat on sidottu rasittavimpiin hahmoihin. Varsinkin Oscar Isaac tuntuu olevan totaalisen väärä valinta lentäjäsankari Poe Dameroniksi. Adam Driver on valju Darth Vader -wannabe, mutta toisaalta hahmosta saattaa irrota seuraavissa osissa enemmänkin tasoja. Päähenkilöiksi valikoituneet Daisy Ridley ja John Boyega eivät onnistu säväyttämään samalla tavalla kuin heti rooleihinsa iskostuneet Mark Hamill, Carrie Fisher ja Harrison Ford, jonka Han Solosta löytyy edelleen samaa pilkettä mutta nyt myös uutta syvällisyyttä.

Teknisesti tietokone-efektien lisäksi paljon aitoihin lavasteisiin ja hahmoihin panostanut The Force Awakens näyttää hyvältä. 3D:kin näyttää hyvältä eikä vain huonolta konversiolta. Se ei kuitenkaan ole visuaalisuudesta nauttimiseksi tarpeellinen, mikä 3D-allergikoille tiedoksi, vaikka se tuokin joihinkin huikeisiin avaruusaluskohtauksiin kirjaimellisesti lisää syvyyttä.

Jos ei ole kiinnostunut katsomaan tarinaa, joka on ollut joka toisen ellei useammankin aikaisemman Tähtien sota -leffan ytimessä, ei The Force Awakens välttämättä ilahduta tuoreudellaan. Mikäli vanhaa kunnon Tähtien sota -fiilistä on ollut ikävä, ja on valmis tyytymään hyvin tehtyyn vanhan lämmittelyyn uutta odotellessa, on J.J. Abramsin näkemys aiheesta mitä viihdyttävintä katsottavaa.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat