Surulla on sulkapeite

Benedict Cumberbatch esittää rikkinäistä isää ja kantaa roolillaan koko elokuvan. (Ikäraja K-16)

20.3.2026 09:40
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 20.03.2026

Vaimon äkillinen kuolema sekoittaa isän (Benedict Cumberbatch) elämän, kun hän joutuu huolehtimaan kahdesta pojastaan (Richard ja Henry Boxall). Mies yrittää arjen ohessa käsitellä vaimonsa pois menoa sarjakuvakirjan tekemisellä mutta huonoin tuloksin. Arkiaskareet aamupalan teosta kylpemiseen ja kaupassa käymiseen tuntuvat esteiltä, joista on vaikea selvitä. Painostava ja ahdistava melankolia siintää läpi koko elokuvan, ja pian taustalle ilmestyy korppi (Eric Lampeart, äänenä David Thewlis) pikimustine sulkineen raakkumaan, kuinka huono isä mies on lapsilleen.

Surulla on sulkapeite on kauniin suloisesti kuvattu elokuva masennuksesta ja yksinhuoltajaisän arjesta. Lavastus keskeneräisistä kotitöistä, tiskaamattomista tiskeistä ja keskeneräisistä taideteoksista kertovat itsessään jo omaa tarinaa, ja kun korppi ilmestyy kuvioihin, muuttuu lavastus kauhuelokuvamaisemmaksi. Osana lavastusta auttaa elokuvan värimäärittely, joka muistuttaa lämmintä satutarinaa. Kullankeltainen väri kuvastaa lämpöä ja turvallisuuden tunnetta ja pilkkoo samalla hyvin taiteen ja turvallisuuden tunteen kieroutuneeksi saduksi – kuin piparkakkutalo olisikin pelkkä kulissi.

Benedict Cumberbatch antaa roolisuoritukselleen kaikkensa. Hänen turhautumisensa ja itseinhonsa ovat käsinkosketeltavissa. Hänen eleensä ja maneerinsa lasten edessä ovat uskottavia. Kaikki tekeminen vaikuttaa koko ajan aidoilta, vaikkakin osassa otoksissa hieman yliampuvilta. Myös lasten teot ja reaktiot ovat uskottavia, vaikka välillä katsoja voi huomata nuorten näyttelijöiden epävarmuuden, kun ruudulle ilmestyy tietokoneella luotua taidetta.

Surulla on sulkapeite on satutarina rikkinäisestä perheestä ja surusta. Korppi on uskottavasti puvulla luotu hahmo, vaikka lopun tietokoneryöpytys tuntuu irralliselta. Elokuvan tarina on raskas, ja sen teemat ja sanomat puhuttelevat varmasti jokaista, erityisesti vanhempia ja taiteilijoita. Vaikka elokuva ei ole varsinaisesti kauhuelokuva, sen painostava tunnelma ja sisältö ovat usein lähempänä taiteellista kauhua kuin psykologista draamaa.

Werneri Pihlajamäki

Surulla on sulkapeite -elokuvan traileri

YouTube video