Iasonin seikkailut sisältävät monia kreikkalaisen mytologian herkullisimpia sankaritarinoita, jotka vuonna 1963 kääntyivät viihdyttäväksi elokuvaksi Taistelu kultaisesta taljasta (Jason and the Argonauts). Erityisesti Ray Harryhausenin stop motion -efektit tekivät fantasiaseikkailusta edelleen toimivan kulttisuosikin. Uutuusanimaatio Taru pienistä sankareista ottaakin paljon mallia elokuvasta, vaikka sijoittuu ajallisesti vuosikymmeniä sen jälkeen.
Elokuvan nimen mukaisesti sen päähenkilöitä ovat antiikin Kreikan pienen satamakaupungin hiiret, rotat, kissat ja linnut. Jasonin matkoiltaan aikoinaan tuoma kultainen talja on taannut kaupungille menestystä ja rauhaa – jopa eläinkunnan edustajien kesken – jo vuosikymmenien ajan. Merenkävijä on nyt jo heikko ja höperö vanhus, mutta edelleen ihailtu sankari.
Kreikkalaiset jumalat ovat edelleen samanlaisia turhamaisia ja pikkumaisia oikuttelijoita kuin taruissa, ja kunnianosoituksella ylijumala Zeukselle kaupungin väki onnistuu suututtamaan merenjumala Poseidonin. Pelastaakseen kaupungin Jasonin on taas lähdettävä merille, vaikka käytännössä työn hoitavat vaivihkaa kaupungin eläinsankarit, innoittajanaan pieni Kati-hiiri, Jason-fani numero yksi.
Matkalaiset kohtaavat erilaisia haasteita ja niin jumalallista kiusantekoa kuin apuakin, aivan kuten muinaisissa taruissa. Mukana on kuitenkin mukavan usein onnistuneita viittauksia nykyaikaan, erityisesti silmäniskuilla moniin moderneihin tieteis- ja toimintaelokuviin. Käsikirjoituksen kekseliäät yksityiskohdat saavatkin antamaan anteeksi dramaturgista horjahtelua ja viihdyttävän eeppisen seikkailun tunnun puutetta.
Jouni Vikman
Taru pienistä sankareista -elokuvan traileri
