Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat

24.6.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    1980-luvun alussa Marvelin supervoimaiset, angstista kärsivät teinimutanttisarjakuvat kuten The Uncanny X-Men ja sen sivutuote The New Mutants olivat suosionsa huipulla. Sarjakuvaharrastajat Kevin Eastman ja Peter Laird päättivät tehdä pilaa tosikkomaisista sankareista, jotka muutaman vuosikymmenen takaisin Japani-buumin yhteydessä tuppasivat varsinkin käsikirjoittaja Chris Claremontin alaisuudessa saamaan supervoimiensa lisäksi ylivertaiset ninja-taidot. Eastmanin ja Lairdin ensimmäinen teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista kertova sarjakuva ilmestyi vuonna 1984. Se kertoi New Yorkin Manhattanin viemäreihin joutuneista kilpikonnaveljeksistä, jotka radioaktiivisen jätteen johdosta mutatoituivat ihmismäisemmiksi olennoiksi. Ne otti huostaansa Tikku-rotta, joka kasvatti suojateistaan ninjakilpikonnia taistelemaan maailman vääryyksiä vastaan. Sankarit saivat nimensä maailman taidehistorian legendojen mukaan: Leonardo on joukon johtaja, Raphael impulsiivinen kiukkupussi, Michelangelo joukon rento klovni ja Donatello väsää nerokkaita keksintöjä avuksi taistelussa pahaa vastaan. Onnekkaiden yhteensattumusten johdosta kilpikonnat pääsivät lelu- ja tv-sarjamarkkinoille, mikä sinkosi ne suunnattomaan suosioon 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Sarjan parodiset ja satiiriset piirteet katosivat pian yleismaailmallisemman kinastelun ja mätkinnän alle. Lasten ja nuorten suosikeista tehtiin nopeaan tahtiin myös elokuvia, joista ensimmäinen näki päivänvalon vuonna 1990. Maskeihin, nukkeanimaation ja eläviin näyttelijöihin pohjannut elokuva sai alkuperäisistä tarinoista ja niiden suosiosta yhä kauemmas jäävät jatko-osat 1991 ja 1993. Suosion aallonpohjan jälkeen 2003 alkoi uusi suosittu tv-sarja, jonka johdosta 14 vuoden tauon jälkeen Leonardo, Raphael, Michelangelo ja Donatello nähdään jälleen valkokankaalla, tällä kertaa kokonaan tietokoneanimaation muodossa. Uuden elokuvan tarina alkaa vuosituhansia sitten, kun maailmanvalloitusta haluava sotapäällikkö kenraaleineen avaa ulottuvuuksien välisen portin sen lupaamien voimien vuoksi. Sotapäällikkö saakin ikuisen elämän, mutta hänen kenraalinsa muuttuvat kivipatsaiksi ja toisesta ulottuvuudesta meidän maailmaamme saapuu tusina hirviöitä mellastamaan ja luomaan legendoja. Olosuhteet portin avaamiselle ovat meidän aikanamme jälleen otolliset ja sitä varten miljonääriliikemieheksi muuttunut sotapäällikkö haluaa koota hirviöt päästääksen itsensä ja kivikenraalinsa ikuisen elämän kirouksesta. Mutanttikilpikonnasankarien joukko on hajonnut heidän päästyään aikaisemmissa tarinoissa eroon arkkivihollisestaan. Leonardo on matkustanut Etelä-Amerikan viidakoihin etsimään itsestään parempaa johtajaa. Tekemättömyyteen kyllästynyt Raphael toimii oman käden oikeutta öisin jakavana vigilantena, kun taas Michelangelo ja Donatello elättävät itseään hanttihommilla. Kilpikonnien ihmisystävät April etsii kivipatsaita liikemies/sotapäällikön laskuun ja kohtaa matkallaan Leonardon, jonka saa ylipuhuttua takaisin kotiin herättämään veljensä horroksestaan. Alkuasetelman jälkeen juoni muuttuu tv-sarjoista tutuksi kinasteluksi, nahisteluksi ja tappeluksi. Kertomuksen kantava voima on Leonardon ja Raphaelin yhteenotto, kiistely johtajuudesta ja kilppareiden tarkoituksesta. Se hukkuu kuitenkin avaamista odottavan ulottuvuuksien välisen portaalin keinotekoisen uhan alle. Jostain syystä henkiin heränneet kivipatsaat selviävät hyvin jostain syystä Manhattanille kerääntyneiden hirviöiden kokoamisessa. Jostain syystä sotapäällikkö silti värvää apuun myös joukon ninjoja, joiden tehtävä on lähinnä katsella. Kaikkiin aikuiskatsojan jostain syystä -ihmettelyihin on selvä vastaus: jotta saadaan aikaan tappelu. Kilpikonnat tappelevat keskenään sekä ninjoja, hirviöitä ja kivipatsaita vastaan. Lopulta kaikki tappelevat kaikkia vastaan. Tätä elokuvan kohderyhmään kuuluvalle nuorelle potentiaaliselle katsojalle ihmetellessäni tämä totesi säälien: ”mutta siitähän mutanttininjakilpikonnissa on kyse!” Kilpikonnien tappelemista odottavat saavat siis mitä haluavatkin, muut saavat luvan sulkea silmänsä juonentapaisin ammottavilta aukoilta. Heille päällimmäiseksi kiinnostuksen kohteeksi muodostuu tietokoneanimaation uskomaton laatu. Valot, liike, vesi, turkit, vaatteet ja kilpikonnien kilpivarustus

    on toteutettu upealla laadulla. Animaatioksi elokuvan paljastavat vain hahmojen ja ympäristöjen karrikointi. Trendikkään anorektisen lihaksikkaasti tyyliteltyjä olentoja katsellessa nousee aikuiskatsojan mieleen useammin kuin kerran, että niistä saa sentään aikaiseksi upeita leluja ja keräilyhahmoja. Muutaman myynnissä olevan kappaleen nähtyään voi todeta olleensa oikeassa.

    Lisää luettavaa